Loma!

Kiireinen viikko on nyt takanapäin - kotitehtävät tehty, tentissä käyty (toivottavasti riittävän hyvällä menestyksellä), joululahjat hankittu. Loma. <3

Nyt pakkailen tavaroita ja koitan saada aikaani kulumaan. Poikaystävä lähti ajelemaan illalla töittensä jälkeen tännepäin, ja perillä se on varmaan joskus kahden-kolmen maissa yöllä, toivottavasti. Ei ole mikään paras ajokeli nimittäin, lunta pyryttää ihan hulluna ja tiet on ainakin paikoin jäässä. Ei ole kyllä mikään kauhean miellyttävä ajatus, pitkän työpäivän jälkeen lähteä nyt ajamaan Saksan halki tuommoisessa säässä, huihui.. Sanoin sille että odottaisi aamuun, mutta hän halusi välttämättä lähteä ajamaan jo tänään. Vähän huolissani olen, mutta kyllä se lupasi ajaa varovasti. Että eiköhän se ihan turvallisesti pääse perille mun kainaloon nukkumaan sitten :)

Huomenna lähdetään puolenpäivän aikoihin täältä, eka mennään moikkaa mun entistä isäntäperhettä, ja sunnuntaina sitten poikaystävän vanhempien luo. Ja maanantaina Suomeen! Tai minä lennän sillon, toinen tulee keskiviikkona perässä. Voi että miten olenkaan innoissani jo, aivan ihanaa päästä kotiin! Niin mukavaa päästä nauttimaan oikein kunnon joulusta ja talvesta. Ja saunasta! Ja ruuista. Ja perheestä ja ystävistä. Ja kaikesta. Vaikkakin vaan viikoksi, uudeksivuodeksihan tosiaan lennetään jo takaisin, ja vuoden vaihdetta juhlitaan varmaankin Hannoverissa poikaystävän kavereiden kanssa. Ehkä nään munkin vanhoja tuttuja, oisi kiva!

Syksy täällä meni kyllä tosi hyvin. Suorastaan yllättävänkin helposti olen kotoutunut tänne ja päässyt arkeen kiinni, olen saanut kavereita ja opiskelutkin sujuu. Kielen kanssa ei mulla ole juurikaan ongelmia ollut (no onhan se edelleen paikoin hyvinkin vaillinainen, mutta hyvin olen pärjännyt), ja kokoajan sitä oppii lisää. Saksan meiningit on kai muutenkin jo sen verran tuttuja entuudestaan, että mitään uutta kulttuurishokkia ei ole tarvinnut kokea. Tottakai on välillä ollut haikeitakin fiiliksiä, on ollut ikävä perhettä ja muita läheisiä ihmisiä Suomessa. Ja Suomea ylipäätään. No, kaikkeen tottuu. Mutta mikä tämän hetken elämässä täällä on ehkä kaikkein parasta ja mikä tekee mut tosi onnelliseksi, on se että meillä menee poikaystävän kanssa tosi hyvin. Vaikka toinen asuukin edelleen kaukana, on silti vahva yhteenkuuluvuuden ja turvallisuuden tunne kun tietää että toinen on siellä olemassa mulle ja minä täällä sille. Niin, ja etäisyydestä huolimatta ollaan nyt tässä syksyn aikana onnistuttu näkemäänkin keskinmäärin joka toinen viikonloppu. Jee! :)

Eli kyllä kaikenkaikkiaan tuntuu, että oli täysin oikea päätös tulla tänne Saksaan. Mutta silti, ompa ihanaa päästä Suomeen maanantaina!

kiireitä

Koulussa on sujunut tähän asti melko leppoisissa merkeissä, kauheasti ei ole tarvinnut vielä muuta tehdä kun mennä luennoille/seminaareihin ja lukea niitä varten artikkeleita. Nyt kuitenkin alan huomaamaan, että tälle joululomaa edeltävälle puolelletoista viikolle onkin yllättäen kertynyt oikeastaan aika paljonkin hommaa. Pitäisi kirjoittaa neljä n. 2-3 sivun kotitehtävää ja lukea yhteen (ja toistaiseksi onneksi ainoaan!) tenttiin, joka on ensi viikon torstaina. Lisäksi pitäisi alkaa valmistelemaan esitelmää joka oisi tammikuun alussa, ja lukea artikkeleita tän ja ensi viikon seminaareihin. Ja ainiin, joululahjojakin pitäisi kanssa jossain välissä jostain hommata. Ja käydä jouluvierailulla entisen isäntäperheen luona. Ja jotain muutakin oli vielä mutta nyt en muista..

Pitäisi nyt jotenkin saada vaan itsensä vähän aktivoitua, ei etene asiat vaan möllötellen ei-mitään tehden... Noniin, nyt lukemaan!

Uutta väriä

Huomattiin lauantaina poikaystävän kanssa, että mun huoneen seinän sairaalanvihreä väri on ehkä maailman ankeimpia. Päätettiinkin sitten samantien lähteä maalikauppaan, ja tadaaa, eilen saatiin seinä maalattua valmiiksi uudella hienolla värillä! Nyt on paljon kivempi, eikös vaan? Tuli huoneeseen heti paljon lämpöisämpi tunnelma :)

Minä maalaamassa seinää ensimmäistä kertaa elämässäni

Valmis seinä. Tonne on tulossa vielä aurinkopeili, pitäisi vain nakuttaa naula paikalleen.

Hyviä juttuja + yksi kamala elokuva

Melkein pari viikkoa on vierähtänyt ilman päivityksiä, on ollut muuta ajanvietettä mulla. Sisko nimittäin tuli naapurimaasta yllärivierailulle mun luo viime viikon perjantaina ja viipyi eiliseen saakka, voi miten olikaan kivaa! Ei me mitään sen ihmeempiä tehty, kunhan vaan oltiin ja höpöteltiin ja hassuteltiin koko viikko. Ja tehtiin hyviä ruokia. Ja neulottiin lapasia. Ja nautittiin suomalaisen huumorin helmistä (etenkin omista tietty, mutta aika paljon myös esimerkiksi tästä ja tästä, sekä ilahduttavana uutuutena myös tästä, jota muuten löytyy ylen areenastakin jakso/viikko ja on katsottavana ulkomaillakin, jesssss!).

Katottiin myös pari saksalaista leffaa, joista ensimmäinen, Das Herz ist ein dunkler Wald, oli tosi hyvä - traaginen, mutta kaunis. Toinen katsomamme leffa, romanttinen komedia nimeltänsä "Keinohrhasen", puolestaan oli kuulemieni kehujen vastaisesti aivan hirvittävän kamala, järjettömän kliseinen ja mauton tekele (en edes linkitä sitä), joka pompsahti suoraan sekä minun että siskoni inhokkileffalistojen kärkeen. Elokuvasta syntynyt ahdistus hälveni vasta muutaman päivän kuluttua, aiheutettuaan minussa ensin pakokauhua ("Herranjumala, jos tämä on saksalaisten mielestä hyvä elokuva, niin millaisten dorkien maahan minä olen oikein joutunut!?!") ja sen myötä pienimuotoisen riidan poikaystävän kanssa. Se nimittäin antoi hienoisesti ymmärtää, että se saattaisi mahdollisesti, ihan hyvin, ehkä, pitää elokuvaa ihan hauskana (ei ole nähnyt kyseistä leffaa), ja siitäkös minun pakokauhuni sitten syveni - ja koska "You're either with us, or against us", lukeutui poikaystäväni hetkellisesti tietenkin em. dorkiin. Tsihihih, oon joskus ihanin tyttöystävä! Kihihih.

Vaikka sisko lähtikin eilen, ei mun tarvitse pitkään olla yksinäni. Nyt nimittäin pitää kiirehtiä asemalle poikaystävää vastaan, se tulee mun luoke viikonlopun viettoon, jee! Niin, ei se siis enää oo yhtään dorka vaan oikein ihana taas, tsih tsih. :)

Esitelmä

Pidin tänään ensimmäisen esitelmäni täällä. En tykännyt siitä kauheasti.

Puhuminen n. 50 ihmisen edessä rennosti ja vapaasti saksan tieteellisellä kielellä vaatii selvästi vielä hieman harjoitusta... No, sitähän on onneksi luvassa!!

Jes...?

Suunnitelmia, pohdintoja ja itsetutkiskelua. Ja vähän joulujuttuja.

Viime aikoina on tullut pohdiskeltua taas paljon tulevia juttuja, niin ihan lähitulevaisuutta kuin vähän myöhempiäkin juttuja.

Jo jostain kesästä saakka oon pikkuisen houkutellut poikaystävää Suomeen mun kanssa joulua juhlimaan, ensimmäistä kertaa yhdessä. Se ei kauheesti oo osannut sanoa mun houkutteluihin mitään, koska tietty ihan ymmärrettävästi hänestä oisi mukavaa viettää joulu kotonaan omien vanhempien ja sisarustensa kanssa, kun muutenkin näkee niitä sen verran harvoin. Itse taas olin luvannut omille vanhemmilleni jo joskus aikoja sitten meneväni jouluksi kotiin, ja kai nyt haluankin mennä kun muuten olen täällä Saksassa. Mutta niin, vaikka en mikään kauhean suuri jouluihminen olekaan *, ajatus yhteisestä joulusta poikaystävän kanssa tuntui niin mukavalta, oisi niin mukava viettää oikein superperinteikäs Suomi-joulu ja esitellä sille vähän suomalaisia jouluperinteitä. Lisäksi musta oisi ollut myös niin harmi, että jos yhtäaikaisista lomista huolimatta oltais ihan eri paikoissa. Toisaalta, eiliseen saakka poikaystävä ei vielä tiennyt, saako se edes lomaa jouluviikolle ja välipäiviksi. Mutta, eilen sille sitten tosiaan selvisi että lomapäiviä järjestyy toivomusten mukaisesti, ja sitten samantien hän myös päätti että haluaa kuin haluaakin lähteä mun mukaan Suomeen jouluksi, jee! Tulee kyllä huippua varmasti kaikinpuolin, olen jo aivan innoissani! Uutta vuotta vastaanottamaan lennetään sitten takaisin Saksaan, ja ensimmäisen yhteisen joulun lisäksi tiedossa on siis myös ensimmäinen yhteinen uusivuosi. Ja se kaksi viikkoa yhteistä lomaa, jee! :)

Myöhemmän tulevaisuuden pohdintani ovat puolestaan liittyneet lähinnä työharjoitteluun. Kun uskon että mulla voisi olla aika hyvät mahdollisuudet saada Suomessa ihan oikeesti hyväkin harjoittelupaikka: Suomessa ei oikeastaan ole olemassa mun täällä opiskeleman alan tapaista maisteriohjelmaa (tai muunkaan tason koulutusohjelmaa), mutta kysyntää alan "asiantuntijoista" vaikuttaisi puolestaan olevan ihan enenevissä määrin. Mutta, jos hankkisin harjoittelupaikan Suomesta, tarkoittaisi se mahdollisesti sitä, että tavallaan "orientoituisin" työskentelemään Suomessa myös valmistumisen jälkeenkin. Toisaalta voisin etsiä Saksasta harjoittelupaikkaa, jolloin puolestaan loisin pohjaa työelämälle Saksassa, mutta en tiedä voisinko saada täältä yhtä hyvää harjoittelupaikkaa kuin mahdollisesti voisin Suomesta saada. Mutta niin, hyvän työpaikan lisäksi tahtoisin valmistumiseni jälkeen kuitenkin myös saada vihdoinkin normaalin parisuhteen ikuisen kaukosuhteen sijaan, ja haluaisin aloittaa poikaystäväni kanssa oikeasti yhteisen elämän. Toki voitaisiin muuttaa yhdessä Suomeen, mutta taitaa kuitenkin olla niin että yhteenlaskettuna mahdollisuutemme työelämässä olisivat Saksassa paremmat kuin Suomessa. Ja ehkä muutenkin kun vaan työelämässä, mulla kuitenkin on Saksassa paljon enempi kavereita ja juttuja kuin mitä sillä on Suomessa. Ja niin, saksakin sujuu multa melkoisen paljon paremmin kun siltä suomi... Päädyinkin pohdinnoissani siihen, että ehkä nyt vaan teen parhaani ja yritän sitten myöhemmin saada täältä Saksasta itselleni ihan kunnon harjoittelupaikan, koska kyllä mulla on mahdollisuuksia sellaiseen täälläkin. Ja niin, kyllähän tässä voi mieli muuttua, monestikin ehkä vielä, heh.

Mutta niin, eilen selkeni joululomasuunnitelmien lisäksi vähän myös nämä työelämään liittyvät tulevaisuudenpohdinnat. Tai ainakin poikaystävälle, sille nimittäin selvisi eilen töissä myös se, että sen helmikuussa päättyvä vuoden määräaikainen työsopimus muuttuu vakituiseksi! Mahtis juttu, se on niin hyvä työpaikka ollut sille että ois ollu ihan tosi harmi jos sen ois pitänyt ettiä jotain muuta. Ja inhottava stressi taas ja epävarmuus kaikesta (vaikka toisaalta sillon se oiski voinu ettiä uutta duunia vähän lähempää mun hoodeja, mutta parempi hyvä työpaikka siellä kun joku vähemmän kiva täällä, minähän olen valmistumiseni jälkeen aika flexiibeli muuttamaan vaikka mihin sit). Eli, hän nyt tulee ainakin toistaiseksi siis pysymään Etelä-Saksassa, joten itsekin voin alkaa oikeasti suuntaamaan katsettani jo enempi siihen suuntaan ja koittaa löytää esimerkiksi tuon em. harjoittelupaikan sieltäpäin.

Mun yksi opiskelukaveri on aika parisuhteensa puolesta aika samanlaisessa tilanteessa kun minäkin, sen poikaystävä asuu Ranskassa ja nekin on pohdiskelleet paljon tulevaisuutta ja sitä, kummassa maassa sitä sitten yhdessä elelisi. Ja niidenkin kohdalla vaikuttaa siltä, että se on nimenomaan tämä suhteen naisosapuoli joka muuttaa miehen perässä hänen kotimaahansa. Mietittiin sitten sitä, että onko todella niin, että vaikka elämmekin nykyaikaa ja (oletetun) tasa-arvon aikakautta, on se edelleen useimmiten nimenomaan nainen joka seuraa miestään sinne, missä mies saa (tai olettaa myöhemmin saavansa!) elantonsa, huolimatta siitä että nainen ei enää olekaan riippuvainen miehen pöytään kantamastaan leivästä. Tämä ajatus hämmensi meitä molempia, ajatus ei oikein sopinut kummankaan minäkuvaan kauhean hyvin. Mietittiin syitä tähän tovi, ja pohdittiin että ollaanko me naiset sitten yksinkertaisesti vain miehiä joustavampia? Ja jos näin on, ollaanko me joustavampia vain syvään juurtuneiden sukupuoliroolien ja asenteiden vuoksi? Siinäpä vähän aihetta pohdiskeluun.

-----

*) Siis, tykkään kyllä joulusta kovastikin sitten kun se on, samoin kuin joistakin joulua edeltävistä perinteistä (partiolaisten joulukalenteri, pikkujoulut, Saksassa Glühweinin [=hehkuviini,glögi] juonti Weihnachtsmarktilla...). Tykkään tosi paljon jouluaatosta perheen kanssa ja siihen liittyvistä perinteistä, haudoilla käynnistä, ruuista, saunasta, lahjoista ja joulukuusesta..

Mutta semmoisesta ylettömästä ennenaikaisesta hössöttämisestä en jaksa välittää. Ja suorastaan inhoan esim. käsitettä "Joulun taika", etenkin jos se esiintyy jollain julkkiksien joululevyillä/videoilla ällöimelä hymy naamalla laulettuna. Ja silmät suljettuna tietty myös. Siis mikä hiton joulun taika?!

Semmoisessa ylettömässä hehkutuksessa on musta jotain hirmu teennäistä ja tekopyhääkin.. Mutta onneksi lauma brittein julkkiksia kuitenkin jaksaa meitä aina muistuttaa, että Afrikan lapsilla ei ole lunta eikä ne välttämättä edes tiedä että on joulu, OMG!!!

Hmm...

(..tovi myöhemmin.)

Tämä aihe saikin minussa aikaan suurta itsereflektiota, jonka jälkeen seuraava ajatus alkoi vaikuttaa aika osuvalta: Kun ehkä asian voisi nähdä niinkin, että olisinkin itseasiassa erityisen kovasti jouluihminen: joululla on mulle kai niin semmoinen vahvasti yksityinen merkitys, se on mun ja mun läheisten yhteinen juhla, "pyhä" (lainausmerkit siksi että en tarkoita sitä niinkään uskonnollisessa mielessä), että koen semmoisen joka paikassa vellovan ylettömän hössötyksen siitä syystä niin epämiellyttävänä, tungettelevana yksityisyyden arvostuksen puutteena, halveksuttavanakin jossain mielessä.  Hmph.

Mutta nyt ite alan mennä jo niin jouluhössötyksen puolelle että alkaa ällöttämään, joulun syvimmän olemuksen julkinen pohdiskelu on ehdoton no-go. :P

Kallista lystiä

Tänään hoksasin taas kerran miten järjettömän hyvin suomalaisilla opiskelijoilla asiat oikeesti loppujen lopuksi onkaan taloudellisesti. Ainahan asiat toki voisi olla paremminkin ja aina jaksetaan valittaa siitä miten opintotuki ei riitä elämiseen (ei se riitäkään, ei sillä) ja kuinka onkaan perseestä kun joka vuosi pitää esim. maksaa se vajaa 100 € ylioppilaskunnan jäsenmaksuja, mutta voi kyllä meillä on asiat vielä hyvin.

Tänään oli mun maisteriohjelman henkilökunnan ja opiskelijoiden yhteinen keskustelutilaisuus, jossa pohdittiin mitä laitoksella voisi tehdä paremmin, mitä on jäänyt epäselväksi ym., ja siellä puheeksi tuli lukukausimaksut sekä kaiken  järjetön kalleus. Nimittäin, opiskellakseen tässä kyseisessä maisteriohjelmassa, on opiskelijan maksettava ensinnäkin 500 € lukukausimaksu sekä 200 € ylioppilaskuntamaksun tapainen maksu, molemmat siis kaksi kertaa vuodessa. Vuodessa tämä tekee 1400 €. Voisi olettaa että moiseen summaan kuuluisi opetuksen lisäksi vähän muutakin, mutta ehei! Esim. pelkkiin pakollisiin kurssimateriaaleihin (opettajan nettiin laittamien artikkeleiden tulosteet) saattaa lukukauden aikana mennä semmoiset 50-60 euroa, ja joillekin kursseille on lisäksi vähintään suositeltavaa ostaa myös kirja. Niin, ja lisäksi kielikursseista pitää maksaa erikseen, ne maksaa kai 40 €/kurssi. Ja tämä maisteriohjelmahan on siis kaksivuotinen. Eli, jos ajatellaan että opiskelija valmistuu kahdessa vuodessa, tulostaa aina kursseille kaikki vaaditut tulosteet ja osallistuu lisäksi kolmelle kielikurssille, tulee tutkinnon hinnaksi suurinpiirtein siis: 4 x 500 + 4 x 200 + 4 x 55 + 3 x 40 = 3140 euroa. Onneksi tuolla rahalla sentään saa kunnon opetusta ja opintoja.

Mutta niin, tuon summan lisäksi pitäisi joka kuukausi maksaa toki myös vuokra ja muukin eläminen. Itsehän olen onneksi näin vaihtarina mukavasti vapautettu lukukausimaksuista, saan vaihtoapurahaa ja joka kuukausi tilille tipahtaa myös opintotuki. Mutta toinen on tilanne saksalaisilla kanssaopiskelijoillani: Saksassa vanhempien tulot vaikuttavat opintotuen saamiseen, ihan sama minkä ikäisestä opiskelijasta on kyse. Ja jos molemmat vanhemmat ovat töissä ja tienaavat keskiverrosti, on opintotukea melko turha odottaa. Jotta semmosta. Vaikka opinnot täällä ovat suuritöisiä, vaativia ja aikaa vieviä, on opintojen ohella oikeastaan pakko käydä töissä, elleivät vanhemmat sitten ole rikkaita. Tai ellei onnistu saamaan hyvää stipendiä. Köyhempien perheiden jälkikasvun onkin siis aika turha haaveilla korkeakouluopinnoista, eli luokkayhteiskunta senkun vahvistuu ja voi hyvin.

Lukukausimaksuthan on täällä vielä suht uusi juttu, ja kaikkialla Saksaa niitä ei tarvitse edes (vielä?) maksaa. Tästä utuudestaan johtuen monet yliopistot eivät oikeasti edes tiedä, mitä sillä kaikella opiskelijoilta saadulla rahalla edes tekisi, ja yliopistojen tileillä saattaa olla ihan järjettömiä summia käyttämätöntä rahaa! Opiskelijat ei todellakaan kuitenkaan ihan purematta tätä kaikkea niele, vaan mielenosoituksia ja opiskelijaliikehdintää aiheen tiimoilta on aika paljonkin, ihan oikeutetusti.

Mutta niin, tuskin maltan odottaa ensi syksyä, kun (/jos suunnitelmani vain toimii) jatkan täällä opintojani tavallisena opiskelijana enkä enää vaihtarina, ja pääsen siis myös maksamaan lukukausimaksuja. Huoh... Mutta koska musta todella tuntuu että tää on juuri sitä mitä haluan opiskella ja joka päivä olen asiasta entistä vakuuttuneempi, ei mun kai auta muu kuin maksaa sitten vaan. Mutta niin, oisihan se hiton paljon mieluisampaa ja vähemmän harmaita hiuksia aiheuttavaa jos ei tarviis.

Pikkuhiljaa

Viimeiset puolitoista viikkoa ovat hujahtaneet vauhdilla, enkä ole muistanut päivitellä tänne kuulumisiani ollenkaan. Viime viikon keskiviikkona lähdin pitkäksi viikonlopuksi (tai no, melkein viikoksi) karkuun alkavaa arkea, ja matkasin junalla Saksan halki oman kullan kainaloon. Siellä oli hyvä olla, ikävä helpotti ja tuntuu olo vahvemmalta taas täällä yksinäänkin. Parin viikon päästä sitten nähdään taas, jei! :)

Tiistaina tulin sitten takaisin sieltä, ja tämä viikko onkin ollut jo aika täynnä kaikenlaisia juttuja. Kurssit on nyt vihdoin viimein alkaneet ja opiskelukaverit alkaa käymään tutuiksi myös. Tällä hetkellä kyllä vaikuttaa tää mun maisteriohjelma oikein lupaavalta, tervetuliaispuheessaan instituutin johtaja mm. sanoi että työllistymisen suhteen meidän tarvitse olla huolissaan, kysyntää meille on varmasti ja paljon. Tuommoinen kuulostaa kyllä sosiologian opiskelijan korvaan hiton mukavalta. Tai no, varmaan kenen tahansa korvaan kuulostaa, mutta yhteiskuntatieteellisillä/humanistisilla aloilla tulevaisuus tuntuu jotenkin kai aina vähän epävarmalta.

Hiton paljon enemmän pitää kyllä tehdä opintojen eteen hommia kun mihin Suomessa yliopistolla olen tottunut, mikä on kyllä oikeastaan aika hyväkin asia, oppiipahan oikeesti myös jotain. Kurssit ovat ensivaikutelman perusteella myös huomattavasti sisältörikkaampia ja opetuksen tasokin tuntuu olevan korkeampi, että ihan mielellään täällä alkaa opiskelemaan. Kielen kanssa tulee mulla kyllä vielä varmasti jossain vaiheessa itku. Vaikka puhunkin hyvin saksaa juu, ei 15-20-sivuisten esseiden kirjoittaminen tieteellisellä kielellä varmasti tule sujumaan ilman muutamia (aika moniakin) suuren ahdistuksen ja epätoivon hetkiä. Mutta joskus on elämä semmosta...

Tässä parin viikon aikana olen ollut vähän mukana myös vaihtaritouhuiluissa. Ja yksissä vaihtaripileissäkin, joista lievästä "siis mua ei todellakaan kiinnosta mitkään huonon musan Erasmus-bileet ja niiden aivoton meininki siis ei yhtään"-ennakkoasenteestani huolimatta tietenkin löysin itseni muutamien edullisten oluttuopposten jälkeen hillumasta aivan liekeissä (kädet ilmassa) tanssilattialla ja laulamassa mukana ties mitä lady gagaa. Hahah, pitihän se arvata. xD Mutta niin, vaihtarihan se minäkin olen vaikka ei siltä oikein täällä Saksassa enää tunnukaan, niin onhan mun nyt otettava siitä touhuiluista kaikki ilo taas irti, kih. Mutta oli miten oli, vaihtaripileet tulee kyllä ainakin arki-iltoina varmasti jäämään mulla aika vähälle, kunhan kunnolla kaikki kurssit on päässeet vauhtiin.

Opiskelukaveritkin vaikuttaa, kuten jo mainitsinkin, mukavilta myös. On mukavaa kun nekin on kaikki uusia opiskelijoita, niin ei oo valmiina mitään ryhmittymiä vaan kaikki on toisilleen vielä uusia kasvoja. Hyvin olen siis päässyt mukaan siihen porukkaan, en ole jäänyt ulkopuoliseksi mitenkään. Vapaa-aikaa en vielä oo kauheesti, yhtä kaikkien yhteistä pubi-iltaa lukuunottamatta, heidän kanssaan ehtinyt viettämään, mutta tänään lähden muutaman tytön kanssa kattomaan elokuvaa Welcome, täällä on nimittäin parhaillaan menossa riippumattoman elokuvan festivaalit. Huomenna puolestaan lähden pyörähtämään Bremenissä mun viimekesäisen harjoittelupaikan järjestämässä tilaisuudessa. Ajattelin että voisi olla hyvä mun käydä näyttämässä naamaani siellä taas ja muistutella, että "heiii oon täällä ja voisin tehdä hommia teille vastaisuudessakin...".

Ja kämppiksen kanssa päätettiin että kutsutaan lauantai-illaksi vähän kavereita tänne ja että lähdetään porukalla juhlimaan, jei! Kiva päästä tutustumaan kaupungin baareihin vähäsen, tiedossa on ainakin pari mukavan oloista indie-alternative-electro-baaria, jeejeejee!

Eka viikko takana

Nyt on eka viikko vaihtarijuttuja ja -infoja takana. Eilen olin vaihtarireissulla Kölnissä, jossa hengailin parin ranskalaisen tytön kanssa. Päätettiin käydä modernin taiteen museossa. Valtavassa museossa vierähtikin sitten kolme tuntia kuin huomaamatta kierrellen ja kaikkea mielenkiintoista katsellen ja fiilistellen, huh että olikin hienoa! En edes muista milloin viimeksi olen käynyt jossain museossa/näyttelyssä, joten todella nautin eilisestä taiteen jättiannoksesta. Ehdottomasti käynnin arvoinen paikka oli se siis.

Kölnin reissulta palattuani menin vielä vaihtarilauman mukana kneipeen. Suurin osa porukasta lähti sieltä johonkin erasmus-kotibileisiin ("Unsere erste Erasmus-party wuhu wuhu wie geil!!"), mutta ite päätin mieluummin jäädä vaan rauhassa höpöttelemään ja juomaan vielä yhdet oluet yhden tytön (toinen noista mun museokavereista) kanssa. Se on mukava tyttö, samanhenkinen. Jee, mulla on kaveri! :)

Mutta ainiin, minähän tosiaan pääsin torstai-iltana vihdoin muuttamaan omaan huoneeseeni, jei! Oli ihanaa päästä purkamaan tavarat kunnolla pois rinkasta ja etsiä omat paikkansa kaikelle, tuntuu kotoisalta. Tässä pari kuvaa:

Huone toiselta puolelta.. 

..ja toiselta. (huomaa ovessa Suomesta roudaamani Jenny Wilson-juliste, joka on toistaiseksi huoneen ainoa mun oma sisustuselementti kaikkien kaverini jättämien taulujen ja valokuvien joukossa)

Huomenna on mun maisteriohjelman uusien opiskelijoiden infopäivä, johon minäkin vaihtarina olen onneksi täysin tervetullut. Tapaan ekaa kertaa tulevat opiskelukaverini, jännittää jo vähän. Oon kyllä tosi innoissani myös, en oo kuullu tosta maisteriohjelmasta toistaiseksi muuta kuin hyvää ja kaikki kurssit ja työskentelytavat vaikuttaa tosi mielenkiintoisilta - melko suuritöisiltä, mutta myös palkitsevilta. Uskoisin että tulevat opiskelukaverit on varmasti myös oikein mukavia, varmaan löytyy samanhenkistä sakkia siitä joukosta. Mutta saa nähdä huomenna sitten! :)

Ja vielä viitateten edelliseen postaukseeni, päätin kuin päätinkin nyt että lähden varmaankin torstai-iltana poikaystävän luokse. Mulle selvisi tutorin kanssa mun kursseja katsellessa, että mun eka luento on vasta 21. päivä keskiviikkona, eli hyvin joudan pitkäksi viikonlopuksi parisuhteilemaan. Jeejeejee, tiedossa siis mukava viikko kaikinpuolin! :)

huoh...

Ainoa asia mikä tällä hetkellä mieltä vähän (aika paljonkin) painaa alas on kova ikävä poikaystävää. Viikonloppunahan se oli täällä mun luona, mutta muutamat päivät näkemisen jälkeen onkin aina jotenkin kaikista vaikeimpia, kun ei oo vielä tottunut yksinään oloon. Ja nyt etenkin kun mulla ei oo vielä täällä mitään omia arkirutiineja joihin uppoutua. Ja koska olen täällä Saksassa, mikä vahvasti mun päässä assosioituu meidän yhdessäoloon.

Nyt ollaan samassa maassa joo, on lyhyempi välimatka ja voidaan esim. höpötellä Aldi Talkin (halpis prepaid-liittymä) ansiosta ilmaiseksi puhelimella vaikka kokoajan ja ilman, että ollaan sidoksissa tietokoneeseen (skype), mutta ehkä juuri siksi tuntuukin niin vaikealta että ei pystytä näkemään kovin usein. Tottakai olen tiennyt koko ajan, että ei tämä minun Saksaan muuttoni loppujen lopuksi meidän suhdetta mitenkään valtavasti helpota, mutta en ole vaan halunnut ajatella asiaa yhtään siltä kannalta. Nyt vaan tosiaan turhauttaakin oikein tuplasti kun vaaleanpunaiset pilvilinnat alkaa vähän hälvenemään todellisuuden ja arjen tieltä.

Suunnitelmissa oli että lähtisin ensi viikolla sen luokse, mutta tänään sain kuulla että sillon mulla on todennäköisesti joka päivä jotain infojuttuja missä pitäisi olla paikalla ihan jo senkin takia, että tutustuisin tuleviin opiskelijakavereihin ja pääsisin osaksi porukkaa. Sitten sitä seuraavalla viikolla taas alkaa kaikki kurssit jo heti maanantaiaamuna, ja niiltä nyt ei ainakaan passaa näin alkuun olla poissa. Junalla kulkeminen puolestaan on hiton kallista lystiä myös, eli ihan vaan tyyliin päiväksi ei oikein raaski matkustaa. Eikä poikaystävän tänne joka välissä pyrähtäminenkään oikein töiden takia onnistu vaikka rahaa ehkä saattaisi välillä ollakin. Mutta niin, kyllä tässä jotenkin joko ensi tai sitä seuraavalla viikolla sinne lähden. Tai ainakin yritän selvittää tarkan päivämäärän sille, milloin seuraavan kerran nähdään - tämmöinen epäselvyys on kaikista turhauttavinta.

Plääh.

Ensimmäinen tohinapäivä

Tänään alkoi kunnolla kaikki vaihtaritohinat, koko päivä juostiin laumana virastoissa ym. hoitamassa kaikkia asioita. Päivä alkoi yhteisellä "kansainvälisellä aamiaisella", jolla pääsi vähän tutustumaan muihin vaihtareihin. Suomalaisia täällä ei mun tietääkseni ole mun lisäksi kuin kaksi, muun maalaisia olikin sitten vaikka mistä. Mukavilta ihmisiltä vaikuttavat.

Etukäteen mua vähän mietitytti nää vaihtaritouhut - takana kun on jo takana yksi "Erasmus-experience" kaikkine pileineen yms., ei toista niin enää ole kaivannut. Ja kai sitä on jo aikuistunut ja rauhoittunut sen verran että mikään ainainen hullu piletys ei vaan enää kamalasti nappaa. Ehkä jotenkin myös se mieleen piirtynyt stereotyyppinen, ehkä "hieman" todellisuuden vastainenkin kuva erasmus-vaihtareista (kiljuvia ja kovaäänisiä, valokuvia räpsiviä, ei niin suurella aivokapasiteetillä varustettuja juuri 20 vuotta täyttäneitä, jotka ensimmäistä kertaa kotoa uusiin kuvioihin päästyään ovat niiiiiin liekeissä kaikesta) oli omiaan aiheuttamaan pientä epäröintiä. Tänään aamulla meninkin yliopistolle siis hieman pelonsekaisin tuntein, mutta pelkoni osoittautuivat turhiksi tavatessani oikein mukavia ja fiksuja ihmisiä. Eiköhän mulle sieltä kavereita löydy, jei!

Tapasin myös tänään mun tutorin, jota en tiennyt olevankaan! Mun luokse tuli vain yhdessä vaiheessa semmoinen tyttö kysymään että "Hei ootko sä se joka alkaa opiskelemaan International Migration -maisteriohjelmassa, minä opiskelen siinä kanssa ja olenkin sun tutorisi ja autan sua kaikessa", jei! Koska olen ainoa vaihtari joka kyseisessä maisteriohjelmassa alkaa opiskelemaan, on se tyttö sitten kuulemma vain ja ainoastaan mun tutori, eli se voi hyvin keskittyä vain mun pulmien ratkomiseen, kihih. Se on kyllä mukava homma se, etenkin kun mua on tähän asti hulluna jännittänyt se, että joku asia meneekin pieleen, enkä jostain syystä voisikaan oikeasti opiskella niitä juttuja minkä takia ylipäätään tänne tulin. Tuli helpottunut ja tosi hyvä mieli sen tytön tapaamisesta, tuntuu kivalta kun asiat järjestyy ja että mua täällä autetaan ja pidetään vähän huoltakin.

Täällä kotosallakin on hyvä olla, vaikka edelleen olohuoneessa punkkaankin (huomenna tai ylihuomenna pääseen omaan huoneeseen!). Kämpässä on kotoisa ja lämmin tunnelma (ainaisesta tuulettamisesta ja lämmityksen poissa päältä pitämisestä huolimatta...), kämppikset on kivoja ja semmoisia joiden kanssa voi istua rauhassa höpötellen niitä näitä. Toinen mun kämppis tekee juuri ruokaa kaikille, kohta pääsee syömään, voi nams! On hyvä ja turvallinen olo mulla täällä. :)

Täällä sitä nyt ollaan!

Torstaina aamulla tosiaan heipatin Suomen, ja lensin Tampereelta Bremeniin. En saanut edeltävänä yönä nukuttua kauhean hyvin, ja olo olikin aamulla sitten vähän väsynyt ja kehno. Lento meni kuitenkin hyvin, ja mieli koheni perille päästessä huimasti - Saksaan saapuminen tuntui erityisen mukavalta kun jo lentokentän aulassa minua odoteltiin itsepoimitun kukkakimpun kanssa <3

Bremenistä ajeltiin sitten saman tien Osnabrückiin ja uuteen kotiini, joka on just niin kiva kun muistelinkin! Omaan huoneeseeni pääsen kuitenkin kunnolla muuttamaan vasta ensi viikonloppuna, kun se mun kaveri, siis huoneen virallinen asukki, lähtee vasta sillon. Minä punkkaan siihen saakka olohuoneessa, mikä passaa ihan hyvin, hyvää huonetta kannattaa odottaakin. Mulla kävi tän kämpän kanssa kyllä hiton hyvä mäihä, voisin väittää että suurimmalle osalle vaihtareista ei näin helposti varmaan näin kivaa ja hyväkuntoista kämppää järjesty, voittanee kyllä ainakin asuntola-asumisen ihan 100-0. Vähän vilpoista täällä kuitenkin on, mikä johtunee ennen kaikkea kämppisteni ilmeisesti melko perisaksalaisesta tuuletusvillityksestä - ikkunat vaan koko päiväksi auki ja lämmitys (luonnollisesti ikkunoiden auki ollessa) pois päältä. Saa nähdä mitä talvi tuo sen suhteen tullessaan... mahdollisesti ainakin keskustelua aiheesta.

Mun huoneen lisäksi tässä kämpässä on kaksi muuta makuuhuonetta (eli mulla on kaksi kämppistä siis), olohuone, keittiö ja kylppäri. Aito "Altbau"-asunto korkeine seinineen ja lautalattioineen. Voisin muuten laittaa tässä joku päivä, kunhan olen kunnolla päässyt asettumaan omaan huoneeseni, vaikka kuvan-pari tänne teidänkin ihmeteltäväksenne. :)

Huomenna mulla on vielä ihan vapaata, kaikki infohommelit ym. alkaa vasta tiistaina. Ajattelin käyttää vapaapäivän kaupunkiin tutustumiseen, kaupungin keskusta/vanha kaupunki ainakin vaikuttaa muutaman käyntikerran jälkeen oikein mukavalta ja lähemmän tutustumisen arvoiselta. Mutta nytpä lopetan tämän kirjoittamisen, sillä rupeamme kämppiksen kanssa katsomaan telkkarista dekkarisarjaa. Jep, Saksassa ollaan, siitä ei voi erehtyä. :D

Lähtötunnelmia

Kyllähän se lähtöstressi sitten tulla tupsahtikin. Pari päivää kotona vierähti sen kummemmin mitään tekemättä, joten tänään onkin koko päivä mennyt muuttokuorman purkamisessa ja Saksan tavaroiden pakkaamisessa. Ryanairin 15 + 10 kg:n sallittu matkatavaramäärä on tuntunut ärsyttävän pieneltä, ja pakkaaminen onkin tuntunut jotenkin erityisen haastavalta.

Olen tähän asti ajatellut olevani ihminen, joka pärjää vähällä tavaralla, mutta tämän päivän jälkeen en olekaan asiasta enää niin varma. Mulla tulee Saksassa olemaan täysin kalustettu kämppä (alivuokraan kaverilta vuodeksi), jossa saan käyttööni kaikenlaista tavaraa liinavaatteista polkupyörään. Lisäksi kesällä laitoin poikaystävän mukaan Suomesta jo yhden kassillisen mun vaatteita ym. tavaraa mua sinne odottamaan, ja nyt roudaan koko sallittavan määrän matkatavaraa vielä mukanani - siitä huolimatta äitin on laitettava mulle postissa ihan jättipaketti vaatteita ym. vielä tulemaan perässä. Kauhean paljolta tuntuu tämä tavaramäärä, vaikka miten olen yrittänyt sitä minimoida. :/ Mutta onhan se sitten kiva siellä aloittaa elämä kun olo on kotoisa omien kamppeiden keskellä.

Mutta tämän päivän pakkausahdistuksestani huolimatta mua ei kyllä vieläkään tää lähtö mitenkään kauheasti jännitä. Tai jos rupean miettimään kaikkea mitä mua siellä Saksassa odottaa, koulua, uusia ihmisiä ja uusia kuvioita, niin joo, sitten vähän. Mutta se kaikki tuntuu vielä tosi kaukaiselta, ja mullahan onkin luvassa mukavan pehmeä lasku siihen todellisuuteen, kun voin sunnuntaihin saakka vaan kiehnätä poikaystävän kainalossa, kihih.

Mutta niin, huomenna aamulla sitten lähden täältä kotonta ja suuntaan Tampereelle. Asemalla äitiä ja iskää heipattaessa kyllä varmasti vähän itkettää. Tai äitiä ainakin. Ja sen nähtyäni kyllä minuakin. Oihvoih.. Mutta semmoista se on aina, ihan yhtä haikeaa joka kerta. Mutta joulunahan minä täällä taas olen, ja siihen on enää 2,5 kuukautta!

Jep, huomenna Tampereelle ja sitten torstaiaamuna Saksaan. Seuraava blogipäivitys tuleekin sitten sieltä! :)

Eih...

Olen muuttamassa maahan, jossa seuraavat 4 vuotta hallituksen muodostavat keskusta-oikeistolaiset konservatiivit sekä talousliberaalit.

Sen kummempaan poliittiseen analyysiin ryhtymättä totean nyt vain: voi elämä....

(Ei sillä että täällä Suomessa asiat poliittisesti olisivat kovinkaan paljoa paremmassa jamassa.)

Torstaita odotellessa...

Noniin, muutto pois vanhasta kämpästä on hoidettu ja nyt lomailen kotona vanhempien luona. Vähän kyllä haikeus iski kämppää tyhjentäessä ja sieltä pois lähtiessä, siinä kämpässä asuessani elin kyllä varsin hienoa ja tapahtumarikasta aikaa elämässäni. Myös kavereille heiheiden sanomiset oli haikeita, mutta jotenkin en ole tainnut tajuta vielä ollenkaan koko Saksaan muuttoani! Ei liiemmin sureta jäähyväiset eikä jännitä tuleva - uskonkin että tää kaikki iskee tajuntaan sitten vasta ensimmäisenä yksinäisenä yönä uudessa Saksan kämpässäni. Sitten varmaan meneekin yö pillittäessä poikaystävälle puhelimessa. Voi poikaparkaa...

Niin, yhtään kiistämättä varmaankin se suurin syy Saksaan muutolleni on tosiaan poikaystäväni. En kuitenkaan ole muuttamassa hänen luokseen, enkä edes samaan kaupunkiin (enkä itseasiassa edes samaan osavaltioon...), mitä tosi monet on jaksaneet ihmetellä: "Ai muutat Saksaan mut et sun poikaystävän luo, miks ihmeessä?!". Meidän mielestä on kuitenkin tärkeämpää, ihan meidän suhteen ja yhteisen tulevaisuudenkin kannalta, että minä saan Saksassa opiskeltua sellaisia asioita joista oikeesti oon kiinnostunut (hänen kaupungissaan se ei olisi mahdollista) ja luotua myös omia verkostoja, jotta mun elämä Saksassa lähtisi sujumaan hyvin ja että tulevaisuudessa saisin sieltä mieluisan työpaikankin. Meidän parisuhde voi kyllä varmasti paremmin ja elää vanhemmaksi, jos meillä molemmilla on elämässä asiat muutenkin hyvin!

Ja kaukosuhteeseenhan me ollaan jo totuttu, että ei sen jatkuminen edes tunnu niin ylitsepääsemättömän vaikealta. Ja torstaista lähtienhän me jo asutaan samassa maassakin, se on iso askel! Välimatka tulee olemaan huomattavasti pienempi, eikä meidän välissä ole ainakaan enää maiden rajoja ja niiden mukanaan tuomia rasitteita, jes! Tulee kyllä lämmin onnellisuuden tunne tästä kaikesta... Ensi torstaina! :)

"Kuinka pitkään saan jatkaa, laatikoita taas pakkaan..."

Jep, hyvin konkretisoituu lähtö pakatessa: huoneeni on täydessä kaaoksessa ja nenä pölystä tukossa. Luojan kiitos mulla ei ole tavaraa tämän enempää!

Reilu vuosi sitten palattuani puolen vuoden Erasmus-vaihdostani takaisin Suomeen ja purkaessani tavaroitani ajattelin, että nyt ei kyllä ihan pian huvita taas samaa muuttorumbaa käydä läpi, oisi kiva saada elämään jo vähän pysyvyyttä. Mutta tässä sitä taas mennään, elämä vie eteenpäin eikä anna pysähtyä. Mutta ihan hyvä niin. :)

Schönen guten Tag!

Jeppis, tässäpä minun blogini ja sen eka postaus! Tässä blogissani kertoilen kuulumisiani ja fiiliksiäni elämästäni Saksassa, jonne olen ensi viikon torstaina muuttamassa. Ensialkuun olen menossa vuodeksi opiskelemaan maisteriopintoja vaihto-opiskelijana. Sitten, jos opiskelut ja elämä vaan sujuu ja kyseinen maisteriohjelma tulevassa asuinkaupungissani Osnabrückissä todella osoittautuu sellaiseksi mistä haluaisin valmistuakin, jään toivottavasti sinne vielä toiseksikin vuodeksi ihan "oikeana opiskelijana". Ja sitten myöhemmin... saa nähdä miten suunnitelmat toteutuvat ja mitä tuleman pitää!

En ole menossa Saksaan ensimmäistä kertaa. Kuusi vuotta sitten lukioikäisenä vietin vuoden siellä vaihto-oppilaana (nyt pian alkava vaihtoni on siis jo toinen vaihtarivuoteni Saksassa), ja sen jälkeen vierailuja on kertynyt jo useampi. Erityisesti viimeisen puolentoista vuoden ajan, jonka olemme seurustelleet Saksassa asuvan poikaystäväni kanssa, on siellä tullut vietettyä aikaa melkoisesti. Hieman liioitellusti eräs kaverini totesikin kerran, että "aina kun sun kanssa juttelee, oot lähdössä Saksaan!". Niin se on tainnut vähän olla.

Ei mua mitenkään kauheasti vielä mikään jännitä, enhän oo menossa mihinkään ihan uuteen paikkaan. Itseasiassa, en kai oo vielä oikein tajunnutkaan koko hommaa, vaikka onhan tää nyt kuitenkin aika iso juttu. Yksi vaihe mun elämässä on nyt päättymässä kun olen jättämässä jäähyväisiä opiskelijaelämälleni täällä Suomessa, ja toinen vaihe alkamassa kun aloitan sen Saksassa. Varmasti tulee ikävä ja haikea olo useastikin. Mutta semmoista tämä elämä vaan taitaa olla, ikuista muutosta.

Mutta mutta, ehkäpä muuttoni konkretisoituu huomenna hieman lisää, kun minun on pakattava tavarani nykyisessä kämpässäni valmiiksi lauantaita varten, jolloin äiti ja iskä tulevat minua ja muuttokuormaani hakemaan.... Onneksi tietenkin olen jättänyt lähes koko pakkaamisen viimeiseen päivään, hyvä hyvä jes!