Lähtötunnelmia

Kyllähän se lähtöstressi sitten tulla tupsahtikin. Pari päivää kotona vierähti sen kummemmin mitään tekemättä, joten tänään onkin koko päivä mennyt muuttokuorman purkamisessa ja Saksan tavaroiden pakkaamisessa. Ryanairin 15 + 10 kg:n sallittu matkatavaramäärä on tuntunut ärsyttävän pieneltä, ja pakkaaminen onkin tuntunut jotenkin erityisen haastavalta.

Olen tähän asti ajatellut olevani ihminen, joka pärjää vähällä tavaralla, mutta tämän päivän jälkeen en olekaan asiasta enää niin varma. Mulla tulee Saksassa olemaan täysin kalustettu kämppä (alivuokraan kaverilta vuodeksi), jossa saan käyttööni kaikenlaista tavaraa liinavaatteista polkupyörään. Lisäksi kesällä laitoin poikaystävän mukaan Suomesta jo yhden kassillisen mun vaatteita ym. tavaraa mua sinne odottamaan, ja nyt roudaan koko sallittavan määrän matkatavaraa vielä mukanani - siitä huolimatta äitin on laitettava mulle postissa ihan jättipaketti vaatteita ym. vielä tulemaan perässä. Kauhean paljolta tuntuu tämä tavaramäärä, vaikka miten olen yrittänyt sitä minimoida. :/ Mutta onhan se sitten kiva siellä aloittaa elämä kun olo on kotoisa omien kamppeiden keskellä.

Mutta tämän päivän pakkausahdistuksestani huolimatta mua ei kyllä vieläkään tää lähtö mitenkään kauheasti jännitä. Tai jos rupean miettimään kaikkea mitä mua siellä Saksassa odottaa, koulua, uusia ihmisiä ja uusia kuvioita, niin joo, sitten vähän. Mutta se kaikki tuntuu vielä tosi kaukaiselta, ja mullahan onkin luvassa mukavan pehmeä lasku siihen todellisuuteen, kun voin sunnuntaihin saakka vaan kiehnätä poikaystävän kainalossa, kihih.

Mutta niin, huomenna aamulla sitten lähden täältä kotonta ja suuntaan Tampereelle. Asemalla äitiä ja iskää heipattaessa kyllä varmasti vähän itkettää. Tai äitiä ainakin. Ja sen nähtyäni kyllä minuakin. Oihvoih.. Mutta semmoista se on aina, ihan yhtä haikeaa joka kerta. Mutta joulunahan minä täällä taas olen, ja siihen on enää 2,5 kuukautta!

Jep, huomenna Tampereelle ja sitten torstaiaamuna Saksaan. Seuraava blogipäivitys tuleekin sitten sieltä! :)