Pikkuhiljaa

Viimeiset puolitoista viikkoa ovat hujahtaneet vauhdilla, enkä ole muistanut päivitellä tänne kuulumisiani ollenkaan. Viime viikon keskiviikkona lähdin pitkäksi viikonlopuksi (tai no, melkein viikoksi) karkuun alkavaa arkea, ja matkasin junalla Saksan halki oman kullan kainaloon. Siellä oli hyvä olla, ikävä helpotti ja tuntuu olo vahvemmalta taas täällä yksinäänkin. Parin viikon päästä sitten nähdään taas, jei! :)

Tiistaina tulin sitten takaisin sieltä, ja tämä viikko onkin ollut jo aika täynnä kaikenlaisia juttuja. Kurssit on nyt vihdoin viimein alkaneet ja opiskelukaverit alkaa käymään tutuiksi myös. Tällä hetkellä kyllä vaikuttaa tää mun maisteriohjelma oikein lupaavalta, tervetuliaispuheessaan instituutin johtaja mm. sanoi että työllistymisen suhteen meidän tarvitse olla huolissaan, kysyntää meille on varmasti ja paljon. Tuommoinen kuulostaa kyllä sosiologian opiskelijan korvaan hiton mukavalta. Tai no, varmaan kenen tahansa korvaan kuulostaa, mutta yhteiskuntatieteellisillä/humanistisilla aloilla tulevaisuus tuntuu jotenkin kai aina vähän epävarmalta.

Hiton paljon enemmän pitää kyllä tehdä opintojen eteen hommia kun mihin Suomessa yliopistolla olen tottunut, mikä on kyllä oikeastaan aika hyväkin asia, oppiipahan oikeesti myös jotain. Kurssit ovat ensivaikutelman perusteella myös huomattavasti sisältörikkaampia ja opetuksen tasokin tuntuu olevan korkeampi, että ihan mielellään täällä alkaa opiskelemaan. Kielen kanssa tulee mulla kyllä vielä varmasti jossain vaiheessa itku. Vaikka puhunkin hyvin saksaa juu, ei 15-20-sivuisten esseiden kirjoittaminen tieteellisellä kielellä varmasti tule sujumaan ilman muutamia (aika moniakin) suuren ahdistuksen ja epätoivon hetkiä. Mutta joskus on elämä semmosta...

Tässä parin viikon aikana olen ollut vähän mukana myös vaihtaritouhuiluissa. Ja yksissä vaihtaripileissäkin, joista lievästä "siis mua ei todellakaan kiinnosta mitkään huonon musan Erasmus-bileet ja niiden aivoton meininki siis ei yhtään"-ennakkoasenteestani huolimatta tietenkin löysin itseni muutamien edullisten oluttuopposten jälkeen hillumasta aivan liekeissä (kädet ilmassa) tanssilattialla ja laulamassa mukana ties mitä lady gagaa. Hahah, pitihän se arvata. xD Mutta niin, vaihtarihan se minäkin olen vaikka ei siltä oikein täällä Saksassa enää tunnukaan, niin onhan mun nyt otettava siitä touhuiluista kaikki ilo taas irti, kih. Mutta oli miten oli, vaihtaripileet tulee kyllä ainakin arki-iltoina varmasti jäämään mulla aika vähälle, kunhan kunnolla kaikki kurssit on päässeet vauhtiin.

Opiskelukaveritkin vaikuttaa, kuten jo mainitsinkin, mukavilta myös. On mukavaa kun nekin on kaikki uusia opiskelijoita, niin ei oo valmiina mitään ryhmittymiä vaan kaikki on toisilleen vielä uusia kasvoja. Hyvin olen siis päässyt mukaan siihen porukkaan, en ole jäänyt ulkopuoliseksi mitenkään. Vapaa-aikaa en vielä oo kauheesti, yhtä kaikkien yhteistä pubi-iltaa lukuunottamatta, heidän kanssaan ehtinyt viettämään, mutta tänään lähden muutaman tytön kanssa kattomaan elokuvaa Welcome, täällä on nimittäin parhaillaan menossa riippumattoman elokuvan festivaalit. Huomenna puolestaan lähden pyörähtämään Bremenissä mun viimekesäisen harjoittelupaikan järjestämässä tilaisuudessa. Ajattelin että voisi olla hyvä mun käydä näyttämässä naamaani siellä taas ja muistutella, että "heiii oon täällä ja voisin tehdä hommia teille vastaisuudessakin...".

Ja kämppiksen kanssa päätettiin että kutsutaan lauantai-illaksi vähän kavereita tänne ja että lähdetään porukalla juhlimaan, jei! Kiva päästä tutustumaan kaupungin baareihin vähäsen, tiedossa on ainakin pari mukavan oloista indie-alternative-electro-baaria, jeejeejee!

Eka viikko takana

Nyt on eka viikko vaihtarijuttuja ja -infoja takana. Eilen olin vaihtarireissulla Kölnissä, jossa hengailin parin ranskalaisen tytön kanssa. Päätettiin käydä modernin taiteen museossa. Valtavassa museossa vierähtikin sitten kolme tuntia kuin huomaamatta kierrellen ja kaikkea mielenkiintoista katsellen ja fiilistellen, huh että olikin hienoa! En edes muista milloin viimeksi olen käynyt jossain museossa/näyttelyssä, joten todella nautin eilisestä taiteen jättiannoksesta. Ehdottomasti käynnin arvoinen paikka oli se siis.

Kölnin reissulta palattuani menin vielä vaihtarilauman mukana kneipeen. Suurin osa porukasta lähti sieltä johonkin erasmus-kotibileisiin ("Unsere erste Erasmus-party wuhu wuhu wie geil!!"), mutta ite päätin mieluummin jäädä vaan rauhassa höpöttelemään ja juomaan vielä yhdet oluet yhden tytön (toinen noista mun museokavereista) kanssa. Se on mukava tyttö, samanhenkinen. Jee, mulla on kaveri! :)

Mutta ainiin, minähän tosiaan pääsin torstai-iltana vihdoin muuttamaan omaan huoneeseeni, jei! Oli ihanaa päästä purkamaan tavarat kunnolla pois rinkasta ja etsiä omat paikkansa kaikelle, tuntuu kotoisalta. Tässä pari kuvaa:

Huone toiselta puolelta.. 

..ja toiselta. (huomaa ovessa Suomesta roudaamani Jenny Wilson-juliste, joka on toistaiseksi huoneen ainoa mun oma sisustuselementti kaikkien kaverini jättämien taulujen ja valokuvien joukossa)

Huomenna on mun maisteriohjelman uusien opiskelijoiden infopäivä, johon minäkin vaihtarina olen onneksi täysin tervetullut. Tapaan ekaa kertaa tulevat opiskelukaverini, jännittää jo vähän. Oon kyllä tosi innoissani myös, en oo kuullu tosta maisteriohjelmasta toistaiseksi muuta kuin hyvää ja kaikki kurssit ja työskentelytavat vaikuttaa tosi mielenkiintoisilta - melko suuritöisiltä, mutta myös palkitsevilta. Uskoisin että tulevat opiskelukaverit on varmasti myös oikein mukavia, varmaan löytyy samanhenkistä sakkia siitä joukosta. Mutta saa nähdä huomenna sitten! :)

Ja vielä viitateten edelliseen postaukseeni, päätin kuin päätinkin nyt että lähden varmaankin torstai-iltana poikaystävän luokse. Mulle selvisi tutorin kanssa mun kursseja katsellessa, että mun eka luento on vasta 21. päivä keskiviikkona, eli hyvin joudan pitkäksi viikonlopuksi parisuhteilemaan. Jeejeejee, tiedossa siis mukava viikko kaikinpuolin! :)

huoh...

Ainoa asia mikä tällä hetkellä mieltä vähän (aika paljonkin) painaa alas on kova ikävä poikaystävää. Viikonloppunahan se oli täällä mun luona, mutta muutamat päivät näkemisen jälkeen onkin aina jotenkin kaikista vaikeimpia, kun ei oo vielä tottunut yksinään oloon. Ja nyt etenkin kun mulla ei oo vielä täällä mitään omia arkirutiineja joihin uppoutua. Ja koska olen täällä Saksassa, mikä vahvasti mun päässä assosioituu meidän yhdessäoloon.

Nyt ollaan samassa maassa joo, on lyhyempi välimatka ja voidaan esim. höpötellä Aldi Talkin (halpis prepaid-liittymä) ansiosta ilmaiseksi puhelimella vaikka kokoajan ja ilman, että ollaan sidoksissa tietokoneeseen (skype), mutta ehkä juuri siksi tuntuukin niin vaikealta että ei pystytä näkemään kovin usein. Tottakai olen tiennyt koko ajan, että ei tämä minun Saksaan muuttoni loppujen lopuksi meidän suhdetta mitenkään valtavasti helpota, mutta en ole vaan halunnut ajatella asiaa yhtään siltä kannalta. Nyt vaan tosiaan turhauttaakin oikein tuplasti kun vaaleanpunaiset pilvilinnat alkaa vähän hälvenemään todellisuuden ja arjen tieltä.

Suunnitelmissa oli että lähtisin ensi viikolla sen luokse, mutta tänään sain kuulla että sillon mulla on todennäköisesti joka päivä jotain infojuttuja missä pitäisi olla paikalla ihan jo senkin takia, että tutustuisin tuleviin opiskelijakavereihin ja pääsisin osaksi porukkaa. Sitten sitä seuraavalla viikolla taas alkaa kaikki kurssit jo heti maanantaiaamuna, ja niiltä nyt ei ainakaan passaa näin alkuun olla poissa. Junalla kulkeminen puolestaan on hiton kallista lystiä myös, eli ihan vaan tyyliin päiväksi ei oikein raaski matkustaa. Eikä poikaystävän tänne joka välissä pyrähtäminenkään oikein töiden takia onnistu vaikka rahaa ehkä saattaisi välillä ollakin. Mutta niin, kyllä tässä jotenkin joko ensi tai sitä seuraavalla viikolla sinne lähden. Tai ainakin yritän selvittää tarkan päivämäärän sille, milloin seuraavan kerran nähdään - tämmöinen epäselvyys on kaikista turhauttavinta.

Plääh.

Ensimmäinen tohinapäivä

Tänään alkoi kunnolla kaikki vaihtaritohinat, koko päivä juostiin laumana virastoissa ym. hoitamassa kaikkia asioita. Päivä alkoi yhteisellä "kansainvälisellä aamiaisella", jolla pääsi vähän tutustumaan muihin vaihtareihin. Suomalaisia täällä ei mun tietääkseni ole mun lisäksi kuin kaksi, muun maalaisia olikin sitten vaikka mistä. Mukavilta ihmisiltä vaikuttavat.

Etukäteen mua vähän mietitytti nää vaihtaritouhut - takana kun on jo takana yksi "Erasmus-experience" kaikkine pileineen yms., ei toista niin enää ole kaivannut. Ja kai sitä on jo aikuistunut ja rauhoittunut sen verran että mikään ainainen hullu piletys ei vaan enää kamalasti nappaa. Ehkä jotenkin myös se mieleen piirtynyt stereotyyppinen, ehkä "hieman" todellisuuden vastainenkin kuva erasmus-vaihtareista (kiljuvia ja kovaäänisiä, valokuvia räpsiviä, ei niin suurella aivokapasiteetillä varustettuja juuri 20 vuotta täyttäneitä, jotka ensimmäistä kertaa kotoa uusiin kuvioihin päästyään ovat niiiiiin liekeissä kaikesta) oli omiaan aiheuttamaan pientä epäröintiä. Tänään aamulla meninkin yliopistolle siis hieman pelonsekaisin tuntein, mutta pelkoni osoittautuivat turhiksi tavatessani oikein mukavia ja fiksuja ihmisiä. Eiköhän mulle sieltä kavereita löydy, jei!

Tapasin myös tänään mun tutorin, jota en tiennyt olevankaan! Mun luokse tuli vain yhdessä vaiheessa semmoinen tyttö kysymään että "Hei ootko sä se joka alkaa opiskelemaan International Migration -maisteriohjelmassa, minä opiskelen siinä kanssa ja olenkin sun tutorisi ja autan sua kaikessa", jei! Koska olen ainoa vaihtari joka kyseisessä maisteriohjelmassa alkaa opiskelemaan, on se tyttö sitten kuulemma vain ja ainoastaan mun tutori, eli se voi hyvin keskittyä vain mun pulmien ratkomiseen, kihih. Se on kyllä mukava homma se, etenkin kun mua on tähän asti hulluna jännittänyt se, että joku asia meneekin pieleen, enkä jostain syystä voisikaan oikeasti opiskella niitä juttuja minkä takia ylipäätään tänne tulin. Tuli helpottunut ja tosi hyvä mieli sen tytön tapaamisesta, tuntuu kivalta kun asiat järjestyy ja että mua täällä autetaan ja pidetään vähän huoltakin.

Täällä kotosallakin on hyvä olla, vaikka edelleen olohuoneessa punkkaankin (huomenna tai ylihuomenna pääseen omaan huoneeseen!). Kämpässä on kotoisa ja lämmin tunnelma (ainaisesta tuulettamisesta ja lämmityksen poissa päältä pitämisestä huolimatta...), kämppikset on kivoja ja semmoisia joiden kanssa voi istua rauhassa höpötellen niitä näitä. Toinen mun kämppis tekee juuri ruokaa kaikille, kohta pääsee syömään, voi nams! On hyvä ja turvallinen olo mulla täällä. :)

Täällä sitä nyt ollaan!

Torstaina aamulla tosiaan heipatin Suomen, ja lensin Tampereelta Bremeniin. En saanut edeltävänä yönä nukuttua kauhean hyvin, ja olo olikin aamulla sitten vähän väsynyt ja kehno. Lento meni kuitenkin hyvin, ja mieli koheni perille päästessä huimasti - Saksaan saapuminen tuntui erityisen mukavalta kun jo lentokentän aulassa minua odoteltiin itsepoimitun kukkakimpun kanssa <3

Bremenistä ajeltiin sitten saman tien Osnabrückiin ja uuteen kotiini, joka on just niin kiva kun muistelinkin! Omaan huoneeseeni pääsen kuitenkin kunnolla muuttamaan vasta ensi viikonloppuna, kun se mun kaveri, siis huoneen virallinen asukki, lähtee vasta sillon. Minä punkkaan siihen saakka olohuoneessa, mikä passaa ihan hyvin, hyvää huonetta kannattaa odottaakin. Mulla kävi tän kämpän kanssa kyllä hiton hyvä mäihä, voisin väittää että suurimmalle osalle vaihtareista ei näin helposti varmaan näin kivaa ja hyväkuntoista kämppää järjesty, voittanee kyllä ainakin asuntola-asumisen ihan 100-0. Vähän vilpoista täällä kuitenkin on, mikä johtunee ennen kaikkea kämppisteni ilmeisesti melko perisaksalaisesta tuuletusvillityksestä - ikkunat vaan koko päiväksi auki ja lämmitys (luonnollisesti ikkunoiden auki ollessa) pois päältä. Saa nähdä mitä talvi tuo sen suhteen tullessaan... mahdollisesti ainakin keskustelua aiheesta.

Mun huoneen lisäksi tässä kämpässä on kaksi muuta makuuhuonetta (eli mulla on kaksi kämppistä siis), olohuone, keittiö ja kylppäri. Aito "Altbau"-asunto korkeine seinineen ja lautalattioineen. Voisin muuten laittaa tässä joku päivä, kunhan olen kunnolla päässyt asettumaan omaan huoneeseni, vaikka kuvan-pari tänne teidänkin ihmeteltäväksenne. :)

Huomenna mulla on vielä ihan vapaata, kaikki infohommelit ym. alkaa vasta tiistaina. Ajattelin käyttää vapaapäivän kaupunkiin tutustumiseen, kaupungin keskusta/vanha kaupunki ainakin vaikuttaa muutaman käyntikerran jälkeen oikein mukavalta ja lähemmän tutustumisen arvoiselta. Mutta nytpä lopetan tämän kirjoittamisen, sillä rupeamme kämppiksen kanssa katsomaan telkkarista dekkarisarjaa. Jep, Saksassa ollaan, siitä ei voi erehtyä. :D