Kappas, voisi olla blogipäivityksen aika, eihän edellisestä kerrasta olekaan vierähtänyt kuin reilu kuukausi. Pahoittelen, jos joku on kokenut päivittämättömyyteni harmillisena. Ei mulla mitään sen kummempaa syytä blogihiljaisuuteen ole ollut - kiireitä kyllä joo, esitelmiä ja esseitä jne., mutta ei nyt niin paljoa ettei pientä blogipäivitystä olisi ehtinyt tekemään. Monta kertaa on tullut fiilis myös, että "haa, tästä haluan kyllä kirjoittaa blogiin!", mutta silti se vain on jäänyt. Ja nyt en kyllä ala kertailemaan niitä juttuja sen enempää, vaan siirryn suoraan tämän hetken touhuiluihini.
Pari viikkoa sitten loppui talvilukukauden kurssit, ja kesälukukausi pyörähtää käyntiin huhtikuun alussa. Olen siis parhaillaan ns. lomalla, mutta varsinaiseen lomailuun ei valitettavasti jää liikaa aikaa kotitehtävien ja esseiden kirjoittelulta. Kyseessä kun ei siis ole mitkään ihan pikkuesseet, vaan 20 sivun mittaiset "kandin tutkielmaan verrattavat" työt (noin sanoi tosiaan yksi opettajani kun kysyin siltä että minkälaisesta tehtävästä varsinaisesti on kyse, "no periaatteessahan se on ihan sama homma kun kandin työssä, vähän lyhyempänä vaan"). Noita 20 sivun esseitä pitäisi siis tehdä kaksi (yhden palautus maaliskuun loppuun mennessä, toiseen on onneksi aikaa enemmän), mutta tähän asti on aika mennyt lyhyempien, n. 3-6 sivun. kotitehtävien alta pois hoitamisessa. Huomenna pitäisi saada niistä viimeinen valmiiksi, ja sitten voin keskittyä täysillä noihin isoihin töihin. Paitsi että seuraavaan pariin viikkoon jäänee työskentely aika vähälle, sunnuntaina lennän nimittäin Suomeen kahdeksi viikoksi. Jee! Huippua nähdä kaikkia kavereita, monia en oo nähny sitten viime kesän. Ensin menen vajaaksi viikoksi Jyväskylään moikkaamaan kavereita ja Jyväskylän juttuja (ja päiväksi-pariksi myös yliopiston kirjastoa, kun pitää ettiä sieltä vähän aineistoa yhtä esseetä varten...) ja sen jälkeen loppuviikoksi kotiin äiskän ja iskän luokse rentoilemaan. Parista kirjastopäivästä huolimatta ajattelin kyllä kuitenkin ennen kaikkea ihan vain rentoutua ja sosialisoida. :)
Nyt sunnuntaina tulen kyllä kokemaan varsinaisen takatalven, kun täällä alkaa kevät jo pikkuhiljaa tulla, tänäänkin oli jo niin kivan keväinen ja lämmin auringonpaiste. Suomessa ei sen sijaan tänä vuonna ilmeisesti kannata puhua keväästä vielä kesäkuussakaan, semmoisista lumiennätyksistä mulle on sieltä raportoitu! Mutta eipähän tarvitse olla huolissaan siitä, että minun ja iskän suunnittelema hiihtoretki peruuntuisi ainakaan lumen puutteen vuoksi. Mutta onpa kyllä varmasti kiva palata sitten maaliskuun puolessa välissä tänne, kun täällä on silloin toivottavasti kevät jo kunnolla vauhdissa! Viime viikolla pääsin tosin nauttimaan talvesta vielä täällä Saksassakin, kun käytiin poikaystävän kanssa perjantaina lumilautailemassa tuolla poikaystävän huudeilla Schwarzwaldissa. Se oli kyllä mukavaa, mutta on minun kai vaan pikkuhiljaa hyväksyttävä se tosiasia, että tuo mäenlasku onnistuu minulta suksilla huomattavasti paremmin kuin laudalla. Lupasinkin poikaystävälle, että seuraavan kerran otan sukset, että vauhtimme olisi edes lähes tulkoon sama eikä hänen tarvitsisi tylsistyä kuoliaaksi aina minua odotellessaan. Ei se kyllä suostunut tylsistymistään myöntämään (herrasmies!), yritti vain hienovaraisesti vihjailla, ettei minun välttämättä tarvitsisi jarruttella ihan niin paljoa ja että kääntymisen jälkeen minun ei välttämättä olisi pakko aina liukua ihan rinteen reunaan saakka ennen seuraavaa kääntymistä (ja siitä seuraavaa liu'uttelua rinteen toiseen reunaan). Mutta minkäs minä mahdan jos jyrkkä (sininen..) rinne pelottaa ja kun siellä oli niin paljon muita ihmisiäkin jotka ihan varmasti joko laskee mun päälle tai joutuu mun ylilaskun kohteeksi! Niih!
Tosiaan, olin siis viime viikolla pitkästä aikaa käymässä poikaystävän luona (se on ollut n. joka toinen viikonloppu aina täällä mun luona, kun sillä on työssäkäyvänä enemmän rahaa matkustamiseen kuin minulla, köyhällä opiskelijalla), oli hirmuisen mukavat 5 päivää siellä. Nyt meneekin sitten reilu kolme viikkoa taas kunnes seuraavan kerran nähdään, kun nyt siis tosiaan olen sunnuntaina lähdössä Suomeen. En tiedä sitten kuinka täysipainoisesti voin pyhittää aikani hänelle silloin Suomesta palatessani, tulee nimittäin nuo maaliskuun vikat pari viikkoa olemaan kyllä varmasti ihan hiton kiireisiä ja stressaavia noitten hemmetin esseiden takia, äääh... Mutta kyllä niistä selvitään!
Sain muuten läpi sen joulukuisen tentin (josta kai mainitsin jossain postauksessani?), mikä ei sitten ollutkaan ollenkaan niin itsestäänselvyys kuin mitä me kaikki kuviteltiin, kolme mun kaveria nimittäin reputti sen. Mutta wuuuhuuu minäpäs en, en siis oo ihan paskin! :D
Mutta nyt nukkumaan ja heti, huomisaamuna pitää taas herätä ajoissa kirjastolle kouluhommiin.
