Muuttohommia ja yllättäviä käänteitä

Huoneessani on kaaos. Muuttokaaos siis. Tiistaiksi pitäisi saada huone tyhjäksi mun tavaroista, kun huoneen varsinainen asukas palaa reissultansa. Voi vaan jälleen todeta, että onneksi pakattavaa tavaraa on kuitenkin melko vähän, että ei tässä lie niin kauhean kauaa tule nokka tuhisemaan. Tavaraa on kyllä suorastaan ennätyksellisen vähän, mullahan ei ole täällä mitään omia huonekaluja (eiku ompas poikaystävän mulle tänne roudaama työpöytä ja tuoli), astioita tms., vaan ainoastaan vuoden aikana kertyneitä papereita, vaatteita, muutamia kirjoja, leffoja ja mitä näitä nyt on, erinäisiä kosmetiikkatuotteita. Eli ei kauhean paljoa.

Tiistaina tosiaan luovutan tämän huoneeni, mutta jään asustamaan olohuoneeseen vielä pariksi yöksi - uuteen kämppään muutan vasta lauantaina. Perjantaina lähden "anoppilaan", jonne poikaystävänikin tulee, haetaan sieltä mulle uuteen kämppään kalusteet. Saan heiltä nimittäin onnekseni ainakin sängyn, hyllyn, peilin, nojatuolin, verhot ja halutessani astioitakin. Aivan mahtava juttu, että ei tarvitse ostaa niitä, ostettavaksi jää vielä kuitenkin ainakin kattolamppu ja vaatteidensäilytyssysteemi (en aio ostaa kaappia, vaan hankin semmoisen vaatetelineen sekä siihen roikkumaan laitettavan kankaisen vaatehyllykön), sekä kaikkia pikkujuttuja. Lauantaina roudataan sitten poikaystävän kanssa kaikki kamat uuteen kämppään ja laitellaan yhdessä tavaroita paikoilleen. On kyllä mukava päästä laittamaan uutta huonetta sitten itseni näköiseksi taas, ja ehkä edessä ei ole enää kovin montaa muuttoa, kunnes lopulta päästäisiin muuttamaan poikaystävänkin kanssa saman katon alle :)

Tää muutto ja kaikki siihen liittyvä vie ajatukset tällä hetkellä aika vahvasti, enkä ole saanut mietittyä - saati sitten tehtyä - koulujuttuja vielä juuri lainkaan, vaikka olisi kyllä todella pitänyt. Se stressaa aika paljon. Tänään sitten iloiseksi yllätykseksi huomasin, että tähän stressisoppaan on astunut mukaan vielä KELAkin, joka ei selvästikään halua tehdä minun saksassa opiskelustani ja elämästäni liian helppoa: multa jäädytettiin ystävällisesti opintotuki toistaiseksi, ja joudun tekemään jotain lisäselvityksiä asioista, jotka luulin kyllä jo selvittäneeni. Sen lisäksi että ainakaan syyskuulle minulle ei ole odotettavissa opintotukea (ellei sitten takautuvasti, haen syys- ja lokakuulle "kesäopintotukea", koska normaali lukukausi alkaa vasta lokakuun loppupuolella), saan todennäköisesti maksaa saamani elokuun tuet vielä takaisin. Että voi jee, eipä paljoa tarvitse rahassa kylpeä lähitulevaisuudessa. Huvittavaa on, että en edes olisi tiennyt mitään koko sotkusta, ellen olisi mennyt sattumalta katsomaan KELAn verkkopalvelusta, mitä tukihakemukselleni kuuluu. Sieltä kun nimittäin sitten näinkin, että mulle on muutamia päiviä sitten jo lähetetty asiasta kirje mun uuteen osoitteeseen, joka siis ei ole vielä voimassa, ja vaikka olisikin, osoite oli kirjoitettu väärin. Wie schön. Toivon todella, että huomenna KELAan soittaessani asiat selviäisivät ja saisin opintotukeni, koska muuten en oikeasti tiedä mitä tässä oikein tekisi. Mutta en halua ajatella sitä nyt kyllä tämän enempää, jatkan tavaroiden pakkaamista.

Outoa

Täällä sitä ollaan taas Suomi-loman jälkeen Saksassa. Suomessa oli lämmintä ja kesäistä ja ihanaa, täällä sateista, viileätä ja syksyistä. Höh, epistä, en tilannut hei tällaista nyt ollenkaan.

Tulin eilen illalla, ja on vähän kummaa olla täällä, kuitenkin kuukauden yhteensä olin poissa. Nyt pitäisi jotenkin taas motivoitua koulujuttuihin, mutta se tuntuu kyllä tällä hetkellä vielä erittäin vieraalta, kun koko kuukauden ajan tietoisesti suljin kaikki kouluhommat pois mielestä. Poikaystävääkin nään seuraavan kerran kai vasta vajaan kolmen viikon päästä, ja tämä erilläänolo tuntuu myös melkoisen oudolta pitkän yhdessäolon jälkeen.

Höhpöh.

P.S. Kyllähän se viime blogipostauksessa jauhamani saksan testi läpi meni, että ei huolta siitä :)