Noniiiin, nyt kun on uudessa kämpässä asustettu jo melkein kuukauden päivät, alkaisi olla toden totta jo korkea aika päivitellä blogia. Muutto sujui oikein hyvin ja sain laitettua huoneen oman näköisekseni. Seinät tosin ammottavat edelleenkiin tyhjyyttään, mutta tähänkin epäkohtaan on tulossa muutos ihan pian, kun saan käyttööni porakoneen ja seinään ruuveja kuvakehyksiä varten. Perjantaina poikaystävä tulee tänne mun kanssa remontoimaan, jotta on sitten kaikki valmista lauantaina, kun mulla on SYNTTÄRIPILEET!
Toden totta, neljännesvuosisata on sen verran hieno saavutus, että kyllä sitä sietää juhliakin, etenkin kun synttärit sattuu vielä näin sopivasti sunnuntaille, jolloin niihin voi saksalaiseen tapaan "juhlia sisään" lauantai-iltana. Suomesta Saksaan muuttanut "kohtalotoverini" Oili on muuten kirjoittanut tästä sisäänjuhlimisesta ja yleisestikin saksalaisesta synttäriperinteestä varsin osuvasti omassa blogissaan, käykääpä ihmeessä lukemassa jos kiinnostaa! Mutta niin, päätettiin kämppisten kanssa että järjestetään mun synttäreiden kunniaksi ihan kunnon kotipileet, joihin hekin kutsuu kavereitaan: tämänhetkisen tiedon mukaan vieraita pitäisi tulla ilmeisesti n. 30, jei! Mua jännittää jo ihan hitosti, kokoajan vaan mietin että mitä leipoisin ja mitä laittaisin päälle ja millainenhan fiilis sitten on ja viihtyyköhän kaikki ja mitenhän paljon pitää ostaa ruokaa ja juomaa että ne riittää kaikille ja toivottavasti naapureita ei haittaa (käydään jututtamassa niitä tässä lähipäivinä ja "varoittamassa" etukäteen melusta) ja ja ja.. Oon myös koonnut jo n. 5 tunnin playlistinkin, että musiikki on ainakin kohdillaan sitten :D Voiiii, miten huippua!
Nää mun kämppikset on kyllä ihan tosi hyviä tyyppejä, tai siis ainakin nämä kaksi joiden kanssa olen nyt tässä kuukauden asustellut (kolmas kämppis on ollut pari kuukautta ulkomailla, tulee vasta parin viikon päästä tänne), mut on otettu oikein avosylin vastaan. Viime vuonna hieman vajaaksi jäänyt juhlintakiintiö kyllä ainakin täyttyy näiden kanssa, pari kertaa jo ollaan ehditty käymään porukalla Osnabrückin villissä (...?) yössä hummailemassa. Oon myös tavannut ison määrän uusia mukavia ihmisiä, mikä on aina kivaa. Ja toinen näistä mun kämppiksistä lupasi myös lähteä mun kaa yliopistoliikunnan jonglööraus-kurssille, pääsen vihdoinkin hiomaan mun jo pahasti ruostuneita pallonheittelytaitojani, jes! Mutta niin, nyt kun viimeinen (!) opiskeluvuosi on pyörähtämässä käyntiin, musta tuntuu että en paljoa parempaa kämppää ja kämppiksiä olisi voinut itselleni löytää: opiskelijaelämästä on nautittava nyt, kun se vielä on mahdollista!
Jep, opiskelijaelämä... Viime aikoina olen kyllä keskittynyt vähän turhankin paljon tuohon elämä-osioon, ja opiskelu on jäänyt ihan luvattoman vähälle huomiolle - mulla oisi kolme esseetä (niitä 20-sivuisia) kirjoitettavana tässä, joista väh. yksi pitäis palauttaa parin viikon sisään ja loput sitten loka-marraskuussa. Olen kirjoittanut kolme sivua tuota ensimmäistä, eh.. No, synttäreiden jälkeen ensi viikolla voin keskittyä kunnolla kouluhommiin. Sitä ennen: PILEEEEET!
tiistai 28. syyskuuta 2010
sunnuntai 29. elokuuta 2010
Muuttohommia ja yllättäviä käänteitä
Huoneessani on kaaos. Muuttokaaos siis. Tiistaiksi pitäisi saada huone tyhjäksi mun tavaroista, kun huoneen varsinainen asukas palaa reissultansa. Voi vaan jälleen todeta, että onneksi pakattavaa tavaraa on kuitenkin melko vähän, että ei tässä lie niin kauhean kauaa tule nokka tuhisemaan. Tavaraa on kyllä suorastaan ennätyksellisen vähän, mullahan ei ole täällä mitään omia huonekaluja (eiku ompas poikaystävän mulle tänne roudaama työpöytä ja tuoli), astioita tms., vaan ainoastaan vuoden aikana kertyneitä papereita, vaatteita, muutamia kirjoja, leffoja ja mitä näitä nyt on, erinäisiä kosmetiikkatuotteita. Eli ei kauhean paljoa.
Tiistaina tosiaan luovutan tämän huoneeni, mutta jään asustamaan olohuoneeseen vielä pariksi yöksi - uuteen kämppään muutan vasta lauantaina. Perjantaina lähden "anoppilaan", jonne poikaystävänikin tulee, haetaan sieltä mulle uuteen kämppään kalusteet. Saan heiltä nimittäin onnekseni ainakin sängyn, hyllyn, peilin, nojatuolin, verhot ja halutessani astioitakin. Aivan mahtava juttu, että ei tarvitse ostaa niitä, ostettavaksi jää vielä kuitenkin ainakin kattolamppu ja vaatteidensäilytyssysteemi (en aio ostaa kaappia, vaan hankin semmoisen vaatetelineen sekä siihen roikkumaan laitettavan kankaisen vaatehyllykön), sekä kaikkia pikkujuttuja. Lauantaina roudataan sitten poikaystävän kanssa kaikki kamat uuteen kämppään ja laitellaan yhdessä tavaroita paikoilleen. On kyllä mukava päästä laittamaan uutta huonetta sitten itseni näköiseksi taas, ja ehkä edessä ei ole enää kovin montaa muuttoa, kunnes lopulta päästäisiin muuttamaan poikaystävänkin kanssa saman katon alle :)
Tää muutto ja kaikki siihen liittyvä vie ajatukset tällä hetkellä aika vahvasti, enkä ole saanut mietittyä - saati sitten tehtyä - koulujuttuja vielä juuri lainkaan, vaikka olisi kyllä todella pitänyt. Se stressaa aika paljon. Tänään sitten iloiseksi yllätykseksi huomasin, että tähän stressisoppaan on astunut mukaan vielä KELAkin, joka ei selvästikään halua tehdä minun saksassa opiskelustani ja elämästäni liian helppoa: multa jäädytettiin ystävällisesti opintotuki toistaiseksi, ja joudun tekemään jotain lisäselvityksiä asioista, jotka luulin kyllä jo selvittäneeni. Sen lisäksi että ainakaan syyskuulle minulle ei ole odotettavissa opintotukea (ellei sitten takautuvasti, haen syys- ja lokakuulle "kesäopintotukea", koska normaali lukukausi alkaa vasta lokakuun loppupuolella), saan todennäköisesti maksaa saamani elokuun tuet vielä takaisin. Että voi jee, eipä paljoa tarvitse rahassa kylpeä lähitulevaisuudessa. Huvittavaa on, että en edes olisi tiennyt mitään koko sotkusta, ellen olisi mennyt sattumalta katsomaan KELAn verkkopalvelusta, mitä tukihakemukselleni kuuluu. Sieltä kun nimittäin sitten näinkin, että mulle on muutamia päiviä sitten jo lähetetty asiasta kirje mun uuteen osoitteeseen, joka siis ei ole vielä voimassa, ja vaikka olisikin, osoite oli kirjoitettu väärin. Wie schön. Toivon todella, että huomenna KELAan soittaessani asiat selviäisivät ja saisin opintotukeni, koska muuten en oikeasti tiedä mitä tässä oikein tekisi. Mutta en halua ajatella sitä nyt kyllä tämän enempää, jatkan tavaroiden pakkaamista.
Tiistaina tosiaan luovutan tämän huoneeni, mutta jään asustamaan olohuoneeseen vielä pariksi yöksi - uuteen kämppään muutan vasta lauantaina. Perjantaina lähden "anoppilaan", jonne poikaystävänikin tulee, haetaan sieltä mulle uuteen kämppään kalusteet. Saan heiltä nimittäin onnekseni ainakin sängyn, hyllyn, peilin, nojatuolin, verhot ja halutessani astioitakin. Aivan mahtava juttu, että ei tarvitse ostaa niitä, ostettavaksi jää vielä kuitenkin ainakin kattolamppu ja vaatteidensäilytyssysteemi (en aio ostaa kaappia, vaan hankin semmoisen vaatetelineen sekä siihen roikkumaan laitettavan kankaisen vaatehyllykön), sekä kaikkia pikkujuttuja. Lauantaina roudataan sitten poikaystävän kanssa kaikki kamat uuteen kämppään ja laitellaan yhdessä tavaroita paikoilleen. On kyllä mukava päästä laittamaan uutta huonetta sitten itseni näköiseksi taas, ja ehkä edessä ei ole enää kovin montaa muuttoa, kunnes lopulta päästäisiin muuttamaan poikaystävänkin kanssa saman katon alle :)
Tää muutto ja kaikki siihen liittyvä vie ajatukset tällä hetkellä aika vahvasti, enkä ole saanut mietittyä - saati sitten tehtyä - koulujuttuja vielä juuri lainkaan, vaikka olisi kyllä todella pitänyt. Se stressaa aika paljon. Tänään sitten iloiseksi yllätykseksi huomasin, että tähän stressisoppaan on astunut mukaan vielä KELAkin, joka ei selvästikään halua tehdä minun saksassa opiskelustani ja elämästäni liian helppoa: multa jäädytettiin ystävällisesti opintotuki toistaiseksi, ja joudun tekemään jotain lisäselvityksiä asioista, jotka luulin kyllä jo selvittäneeni. Sen lisäksi että ainakaan syyskuulle minulle ei ole odotettavissa opintotukea (ellei sitten takautuvasti, haen syys- ja lokakuulle "kesäopintotukea", koska normaali lukukausi alkaa vasta lokakuun loppupuolella), saan todennäköisesti maksaa saamani elokuun tuet vielä takaisin. Että voi jee, eipä paljoa tarvitse rahassa kylpeä lähitulevaisuudessa. Huvittavaa on, että en edes olisi tiennyt mitään koko sotkusta, ellen olisi mennyt sattumalta katsomaan KELAn verkkopalvelusta, mitä tukihakemukselleni kuuluu. Sieltä kun nimittäin sitten näinkin, että mulle on muutamia päiviä sitten jo lähetetty asiasta kirje mun uuteen osoitteeseen, joka siis ei ole vielä voimassa, ja vaikka olisikin, osoite oli kirjoitettu väärin. Wie schön. Toivon todella, että huomenna KELAan soittaessani asiat selviäisivät ja saisin opintotukeni, koska muuten en oikeasti tiedä mitä tässä oikein tekisi. Mutta en halua ajatella sitä nyt kyllä tämän enempää, jatkan tavaroiden pakkaamista.
maanantai 16. elokuuta 2010
Outoa
Täällä sitä ollaan taas Suomi-loman jälkeen Saksassa. Suomessa oli lämmintä ja kesäistä ja ihanaa, täällä sateista, viileätä ja syksyistä. Höh, epistä, en tilannut hei tällaista nyt ollenkaan.
Tulin eilen illalla, ja on vähän kummaa olla täällä, kuitenkin kuukauden yhteensä olin poissa. Nyt pitäisi jotenkin taas motivoitua koulujuttuihin, mutta se tuntuu kyllä tällä hetkellä vielä erittäin vieraalta, kun koko kuukauden ajan tietoisesti suljin kaikki kouluhommat pois mielestä. Poikaystävääkin nään seuraavan kerran kai vasta vajaan kolmen viikon päästä, ja tämä erilläänolo tuntuu myös melkoisen oudolta pitkän yhdessäolon jälkeen.
Höhpöh.
P.S. Kyllähän se viime blogipostauksessa jauhamani saksan testi läpi meni, että ei huolta siitä :)
Tulin eilen illalla, ja on vähän kummaa olla täällä, kuitenkin kuukauden yhteensä olin poissa. Nyt pitäisi jotenkin taas motivoitua koulujuttuihin, mutta se tuntuu kyllä tällä hetkellä vielä erittäin vieraalta, kun koko kuukauden ajan tietoisesti suljin kaikki kouluhommat pois mielestä. Poikaystävääkin nään seuraavan kerran kai vasta vajaan kolmen viikon päästä, ja tämä erilläänolo tuntuu myös melkoisen oudolta pitkän yhdessäolon jälkeen.
Höhpöh.
P.S. Kyllähän se viime blogipostauksessa jauhamani saksan testi läpi meni, että ei huolta siitä :)
lauantai 10. heinäkuuta 2010
Jo joutui armas aika
Huh, on aika kuuma. Ja loma häämöttää jo muutaman päivän päästä, jee!
Viime kuukausi on mennyt ihan hurjalla vauhdilla, kouluhommien lisäksi on pitänyt hoidella kaikkia mahdollisia asioita. Melkoisen tärkeänä mainittakoon uuden kämpän etsiminen - nythän siis asun vaan alivuokralla, ja huoneen varsinaisen asukkaan palatessa elokuun lopussa on minun muutettava muualle. Tavoitteena oli löytää mukava, viihtyisä ja edullinen huone jostain kivasta kimppakämpästä, ja vielä mielellään ennen kun nyt ensi viikolla lähden 4-5 viikoksi täältä pois - elokuun puolessa välissä reissusta palatessani tulis kämpän etsinnässä vähän turhan kiire. Ja yllättävän helposti mulle huone löytyikin!
Oon tosi innoissani siitä, tuntuu että en paremmasta kämpästä ainakaan tähän hätään voisi edes haaveilla. Mun lisäksi kämpässä asuu yksi tyttö ja kaksi poikaa, oikein hauskan ja fiksun oloisia opiskelijoita, joiden kanssa uskoisin asumisen olevan oikein leppoisaa. Kämpän sijainti on aivan loistava: yliopistolle kävelee n. 3 minuutissa ja keskustaan 5 min., ja kaveritkin asuu lähellä. Kämppä on tilava ja mun huone on myös sopivan kokoinen. Ja mulla on oma parveke! Ja niin, vuokraa joudun kaikkine kuluineen maksamaan huikeat 166 euroa kuussa! Että halpakin vielä. Ainoana miinuspuolena huoneessa on se, että se on suht vilkkaan kadun suuntaan. Mutta ihan sama, kun kaikki muu tuntuu niin mukavalta. :)
Kämpän varmistumisen lisäksi tällä viikolla sain muitakin iloisia uutisia, kun saatiin vihdoin viimein meidän ekojen Hausarbeitien arvosanat (eihän siinä kestänytkään kuin reilu 3 kuukautta...). Sain 1.7, mikä vastaa Suomen asteikolla vahvaa nelosta, jee! Oli niin helpottavaa saada tietää, että olen oikeilla jäljillä, että osaan ja ymmärrän, en ole huonompi ja pystyn pärjäämään täällä. Tiistaina selviää sitten toisen esseen arvosana, en tosin usko että siitä saan ihan noin hyvää. Mutta jännityksellä ja peukut pystyssä odotellen!
Mun opiskelupaikka täällä on siis nyt varmistunut, tiistaina mulle annetaan todistus opiskelupaikasta Suomeen Kelalle vietäväksi. Saksan kielitestin tuloksia ei tosin ole vielä tullut, mutta en usko että ne tilannetta kovin muuttaa. Se testi ei kyllä ollut mitenkään helppo, ja olin valmistautunut vähän turhan huonosti siihen. Mutta uskon että se silti meni ihan ookoosti. Ja mulle myös sanottiin yliopistolla, että vaikka testi jostain syystä olisikin mennyt mönkään, voin silti jatkaa opiskeluja täällä syksyllä ja tehdä testin uudestaan. Eli ei huolta siitä :)
Tiistaihin mennessä pitäisi saada tehtyä viimeiset kouluhommelit tältä lukukaudelta, ja sitten alkaa loma! Tänään oli tarkoitus tehdä valmiiksi yksi 4 sivun essee, mutta koulutöiden sijaan makasinkin koko päivän päänsärkyisenä sängyssä. Mun pää ei ilmeisesti tykkää siitä, että sisälämpötilatkin pysyvät jatkuvasti yli 30 asteen ulkolämpötilojen hipoesse 40:tä.. Mutta näistä lämpötiloista en valita, sen verran tuoreessa muistissa on vielä tän huoneen jatkuva kylmyys talvella/keväällä!
Mutta niin, keskiviikkona alkaa loma. Suuntaan ensin poikaystävän luokse Etelä-Saksaan, josta sitten viikonloppuna lähdetään ajelemaan pohjoiseen päin. Ei kuitenkaan olla suuntaamassa suoraan Suomeen, vaan ajetaankin ensin Ruotsin halki pohjois-Norjaan aina Jäämerelle saakka, jossa meinattiin viettää muutama päivä. Olen jo aivain innoissani! Poikaystäväkin sai ruhtinaalliset 4 viikkoa kesälomaa, mikä tarkoittaa meille ennätyksellisen pitkää yhtämittaista yhteistä aikaa - saapa nähdä miten hyvissä väleissä lomalta kotiudutaan, heheh.
Hirmuisen nopeasti kyllä meni tämä lukuvuosi. Melko rankkaa, mutta ihan hyvin pysyin mukana. Loman jälkeen elokuun puolessa välissä pitää sitten alkaa taas kirjoittelemaan Hausarbeiteja, yksi ainakin pitää palauttaa ennen seuraavan lukukauden alkua lokakuussa, ja kaksi sitten vielä marraskuun puoliväliin mennessä. Mutta on mulla siinä 1,5 kuukautta aikaa niitä ennen koulun alkua rauhassa kirjoitella, ja toivottavasti loman jälkeen levänneenä olen taas uutta intoa ja puhtia täynnä. :)
Viime kuukausi on mennyt ihan hurjalla vauhdilla, kouluhommien lisäksi on pitänyt hoidella kaikkia mahdollisia asioita. Melkoisen tärkeänä mainittakoon uuden kämpän etsiminen - nythän siis asun vaan alivuokralla, ja huoneen varsinaisen asukkaan palatessa elokuun lopussa on minun muutettava muualle. Tavoitteena oli löytää mukava, viihtyisä ja edullinen huone jostain kivasta kimppakämpästä, ja vielä mielellään ennen kun nyt ensi viikolla lähden 4-5 viikoksi täältä pois - elokuun puolessa välissä reissusta palatessani tulis kämpän etsinnässä vähän turhan kiire. Ja yllättävän helposti mulle huone löytyikin!
Oon tosi innoissani siitä, tuntuu että en paremmasta kämpästä ainakaan tähän hätään voisi edes haaveilla. Mun lisäksi kämpässä asuu yksi tyttö ja kaksi poikaa, oikein hauskan ja fiksun oloisia opiskelijoita, joiden kanssa uskoisin asumisen olevan oikein leppoisaa. Kämpän sijainti on aivan loistava: yliopistolle kävelee n. 3 minuutissa ja keskustaan 5 min., ja kaveritkin asuu lähellä. Kämppä on tilava ja mun huone on myös sopivan kokoinen. Ja mulla on oma parveke! Ja niin, vuokraa joudun kaikkine kuluineen maksamaan huikeat 166 euroa kuussa! Että halpakin vielä. Ainoana miinuspuolena huoneessa on se, että se on suht vilkkaan kadun suuntaan. Mutta ihan sama, kun kaikki muu tuntuu niin mukavalta. :)
Kämpän varmistumisen lisäksi tällä viikolla sain muitakin iloisia uutisia, kun saatiin vihdoin viimein meidän ekojen Hausarbeitien arvosanat (eihän siinä kestänytkään kuin reilu 3 kuukautta...). Sain 1.7, mikä vastaa Suomen asteikolla vahvaa nelosta, jee! Oli niin helpottavaa saada tietää, että olen oikeilla jäljillä, että osaan ja ymmärrän, en ole huonompi ja pystyn pärjäämään täällä. Tiistaina selviää sitten toisen esseen arvosana, en tosin usko että siitä saan ihan noin hyvää. Mutta jännityksellä ja peukut pystyssä odotellen!
Mun opiskelupaikka täällä on siis nyt varmistunut, tiistaina mulle annetaan todistus opiskelupaikasta Suomeen Kelalle vietäväksi. Saksan kielitestin tuloksia ei tosin ole vielä tullut, mutta en usko että ne tilannetta kovin muuttaa. Se testi ei kyllä ollut mitenkään helppo, ja olin valmistautunut vähän turhan huonosti siihen. Mutta uskon että se silti meni ihan ookoosti. Ja mulle myös sanottiin yliopistolla, että vaikka testi jostain syystä olisikin mennyt mönkään, voin silti jatkaa opiskeluja täällä syksyllä ja tehdä testin uudestaan. Eli ei huolta siitä :)
Tiistaihin mennessä pitäisi saada tehtyä viimeiset kouluhommelit tältä lukukaudelta, ja sitten alkaa loma! Tänään oli tarkoitus tehdä valmiiksi yksi 4 sivun essee, mutta koulutöiden sijaan makasinkin koko päivän päänsärkyisenä sängyssä. Mun pää ei ilmeisesti tykkää siitä, että sisälämpötilatkin pysyvät jatkuvasti yli 30 asteen ulkolämpötilojen hipoesse 40:tä.. Mutta näistä lämpötiloista en valita, sen verran tuoreessa muistissa on vielä tän huoneen jatkuva kylmyys talvella/keväällä!
Mutta niin, keskiviikkona alkaa loma. Suuntaan ensin poikaystävän luokse Etelä-Saksaan, josta sitten viikonloppuna lähdetään ajelemaan pohjoiseen päin. Ei kuitenkaan olla suuntaamassa suoraan Suomeen, vaan ajetaankin ensin Ruotsin halki pohjois-Norjaan aina Jäämerelle saakka, jossa meinattiin viettää muutama päivä. Olen jo aivain innoissani! Poikaystäväkin sai ruhtinaalliset 4 viikkoa kesälomaa, mikä tarkoittaa meille ennätyksellisen pitkää yhtämittaista yhteistä aikaa - saapa nähdä miten hyvissä väleissä lomalta kotiudutaan, heheh.
Hirmuisen nopeasti kyllä meni tämä lukuvuosi. Melko rankkaa, mutta ihan hyvin pysyin mukana. Loman jälkeen elokuun puolessa välissä pitää sitten alkaa taas kirjoittelemaan Hausarbeiteja, yksi ainakin pitää palauttaa ennen seuraavan lukukauden alkua lokakuussa, ja kaksi sitten vielä marraskuun puoliväliin mennessä. Mutta on mulla siinä 1,5 kuukautta aikaa niitä ennen koulun alkua rauhassa kirjoitella, ja toivottavasti loman jälkeen levänneenä olen taas uutta intoa ja puhtia täynnä. :)
perjantai 4. kesäkuuta 2010
Kouluhommia ja ylpeyden nielemistä (Kuulumisia osa 1.)
Kevät tuli lumi suli puro sanoi puli puli. Ja kevät meni ja kesäkin tuli jo, että ehkä voisin päivitellä hieman kuulumisiani taas vaihteeksi. :D
Kesälukukautta on nyt pari kuukautta takana, yksi vielä edessä päin. Kesästä huolimatta ei tähän saakka ole kyllä kovin kesäiseltä tuntunut tähän saakka, säät on ollut pikemminkin syksyisiä. Nyt kesäkuussa on onneksi alkanut tulemaan jo lämmintä, ei tarvitse enää villatakissa kulkea. Sunnuntaina mennään tyttöjen kanssa uimaan ja ottamaan aurinkoa uimalalle, jee! :)
(Edit: Koska en ole niin pitkään aikaan kirjoittanut, venähti tämä postaus ensin melko pitkäksi, joten päätin jakaa höpöttelyt kahteen osaan. Tässä osassa puin opiskelujuttuja, ja tossa toisessa taas muita asioita.)
Mulla on ensi tiistaina saksan kielitesti, TestDaf. Sen suorittamista vaaditaan, jos haluaa hakea tänne varsinaiseksi tutkinto-opiskelijaksi, niinkuin minä parhaillani olen tekemässä. Aikamoinen homma tässä hakemisessa on, on pitänyt esim. käännätyttää lukiotodistuksia virallisella kääntäjällä, mikä ei ole mitään halpaa lystiä. :/ Tuo saksan kielitestikin on hiton kallis, ja mua ärsyttää niin paljon että mun pitää tehdä se, kun kaikki täällä tietää että osaan hyvin saksaa. Mutta byrokratia on byrokratiaa, sen rattaissa jokainen on samalla viivalla (...Jos nyt rattaissa voi ylipäätään olla jollain viivalla). Mun laitoksella mulle on jo lupailtu että saan varmasti jatkaa syksyllä täällä, mutta oottelen nyt kuitenkin vielä että on mustaa valkoisella, ennen kuin asiaa sen kummemmin juhlistan. Tosin en kyllä itseasiassa meinannut asiaa mitenkään juhlistaa... tai no, jos vaikka olusen verran sitten :) .
Kouluhommia mulla on ollut ihan tosi paljon. Ensi viikolla olisi taas yksi esitelmä, sitten pitäisi kirjoittaa pari esseetä, ja kuun lopussa on sitten toinen esitelmä. Heinäkuussa olisi vielä pari tenttiä. Kaikista haastavinta kuitenkin on noi jo edellisessä postauksessa mainitsemani 20 sivun "Hausarbeitit". Eilen juuri palautin yhden niitä, se oli mun toinen tähän mennessä kirjoittama. Kyllä helpotti sen palautus, kun periaatteessa reilu pari kuukautta sen tekemiseen kaikkine valmisteluineen ja kirjallisuuden etsimisineen meni. Viimeisten 2 viikon aikana en muutamaa pakollista seminaarikäyntiä lukuunottamatta tehnyt valehtelematta mitään muuta, kuin istunut kirjastossa sitä väsäämässä. Sunnuntaina taisin itseasiassa jopa tehdä mun tähän astisen yliopistourani ennätyksen kirjastotyöskentelyn saralla istuttuani siellä kellon ympäri. Muutaman kerran kävi kyllä mielessä, että mitä hittoa oikeen teen täällä, Suomessa opiskelu (ja suomeksi kirjoittaminen saksan sijaan..) oisi niin paljon yksinkertaisempaa. Ja noita Hausarbeiteja on vielä viisi jäljellä, tutkintovaatimuksiin kuuluu siis yhteensä seitsemän.* Mutta kokoajan yritän muistuttaa itselleni, että vaikka opiskelu täällä onkin melkoisen rankkaa, niin kyllähän se palkitseekin, kun huomaa oppineensa tosi paljon. :)
Haastavaa tässä täällä opiskelussa ja elämässä muutenkin on myös ollut se, että kun kielisyistä ei ole samalla tasolla muiden kanssa, on pitänyt oppia nielemään ylpeytensä ja pyrkiä silti kulkemaan pää pystyssä. Luetutin tota mun Hausarbeitia yhdellä mun kaverilla, ja kylläpä punakynä heilui! Tekstissä ei varsinaisesti ollut kielioppi- tai kirjoitusvirheitä, vaan enempikin outoja, joko monimutkaisia tai muuten vaan kehnoja ilmaisuja. Olin todella kiitollinen kaverilleni suuresta avusta, mutta samalla huomasin että minua nolotti oma avuttomuuteni. Hitonmoisen työn tehtyäni ja oikeasti vaivaa nähtyäni tuntui vähän haikealta, kun yksi yleisempiä kommentteja oli tyyliin: "Hihihi, vähän suloista, mut ei näin voi sanoa!". Sama juttu esitelmiä tehdessä, ja etenkin niitä pitäessä harmittaa tosi paljon, kun mun esitelmät vaan ei ole yhtä hyviä ja sujuvasanaisia kun opiskelukavereiden. Mutta niin, pitää vaan muistuttaa itselle, että kaikki nää kokemukset vahvistaa, ja että se on oikeesti iso ja hieno asia opiskella vieraalla kielellä. Sitä oppii myös iloitsemaan pienemmistäkin onnistumisistaan, ja omaa kehitystä on mukava seurata. :)
* Noiden Hausarbeitien kirjoittamisen jälkeen onkin sitten ensi vuonna mukava kirjoittaa sitten heti samantien gradu sille varatun 4 kuukauden aikana. Gradua toki saa valmistella pidempääkin, mutta sitten kun sen aloittamisesta tekee ilmoituksen, on kirjoittamiseen aikaa enää 4 kuukautta. Jos työ ei siinä ajassa valmistu tai se hylätään, pitää gradu kirjoittaa uudestaan, ja TIETENKIN uudella aiheella. Että näin täällä.
Kesälukukautta on nyt pari kuukautta takana, yksi vielä edessä päin. Kesästä huolimatta ei tähän saakka ole kyllä kovin kesäiseltä tuntunut tähän saakka, säät on ollut pikemminkin syksyisiä. Nyt kesäkuussa on onneksi alkanut tulemaan jo lämmintä, ei tarvitse enää villatakissa kulkea. Sunnuntaina mennään tyttöjen kanssa uimaan ja ottamaan aurinkoa uimalalle, jee! :)
(Edit: Koska en ole niin pitkään aikaan kirjoittanut, venähti tämä postaus ensin melko pitkäksi, joten päätin jakaa höpöttelyt kahteen osaan. Tässä osassa puin opiskelujuttuja, ja tossa toisessa taas muita asioita.)
Mulla on ensi tiistaina saksan kielitesti, TestDaf. Sen suorittamista vaaditaan, jos haluaa hakea tänne varsinaiseksi tutkinto-opiskelijaksi, niinkuin minä parhaillani olen tekemässä. Aikamoinen homma tässä hakemisessa on, on pitänyt esim. käännätyttää lukiotodistuksia virallisella kääntäjällä, mikä ei ole mitään halpaa lystiä. :/ Tuo saksan kielitestikin on hiton kallis, ja mua ärsyttää niin paljon että mun pitää tehdä se, kun kaikki täällä tietää että osaan hyvin saksaa. Mutta byrokratia on byrokratiaa, sen rattaissa jokainen on samalla viivalla (...Jos nyt rattaissa voi ylipäätään olla jollain viivalla). Mun laitoksella mulle on jo lupailtu että saan varmasti jatkaa syksyllä täällä, mutta oottelen nyt kuitenkin vielä että on mustaa valkoisella, ennen kuin asiaa sen kummemmin juhlistan. Tosin en kyllä itseasiassa meinannut asiaa mitenkään juhlistaa... tai no, jos vaikka olusen verran sitten :) .
Kouluhommia mulla on ollut ihan tosi paljon. Ensi viikolla olisi taas yksi esitelmä, sitten pitäisi kirjoittaa pari esseetä, ja kuun lopussa on sitten toinen esitelmä. Heinäkuussa olisi vielä pari tenttiä. Kaikista haastavinta kuitenkin on noi jo edellisessä postauksessa mainitsemani 20 sivun "Hausarbeitit". Eilen juuri palautin yhden niitä, se oli mun toinen tähän mennessä kirjoittama. Kyllä helpotti sen palautus, kun periaatteessa reilu pari kuukautta sen tekemiseen kaikkine valmisteluineen ja kirjallisuuden etsimisineen meni. Viimeisten 2 viikon aikana en muutamaa pakollista seminaarikäyntiä lukuunottamatta tehnyt valehtelematta mitään muuta, kuin istunut kirjastossa sitä väsäämässä. Sunnuntaina taisin itseasiassa jopa tehdä mun tähän astisen yliopistourani ennätyksen kirjastotyöskentelyn saralla istuttuani siellä kellon ympäri. Muutaman kerran kävi kyllä mielessä, että mitä hittoa oikeen teen täällä, Suomessa opiskelu (ja suomeksi kirjoittaminen saksan sijaan..) oisi niin paljon yksinkertaisempaa. Ja noita Hausarbeiteja on vielä viisi jäljellä, tutkintovaatimuksiin kuuluu siis yhteensä seitsemän.* Mutta kokoajan yritän muistuttaa itselleni, että vaikka opiskelu täällä onkin melkoisen rankkaa, niin kyllähän se palkitseekin, kun huomaa oppineensa tosi paljon. :)
Haastavaa tässä täällä opiskelussa ja elämässä muutenkin on myös ollut se, että kun kielisyistä ei ole samalla tasolla muiden kanssa, on pitänyt oppia nielemään ylpeytensä ja pyrkiä silti kulkemaan pää pystyssä. Luetutin tota mun Hausarbeitia yhdellä mun kaverilla, ja kylläpä punakynä heilui! Tekstissä ei varsinaisesti ollut kielioppi- tai kirjoitusvirheitä, vaan enempikin outoja, joko monimutkaisia tai muuten vaan kehnoja ilmaisuja. Olin todella kiitollinen kaverilleni suuresta avusta, mutta samalla huomasin että minua nolotti oma avuttomuuteni. Hitonmoisen työn tehtyäni ja oikeasti vaivaa nähtyäni tuntui vähän haikealta, kun yksi yleisempiä kommentteja oli tyyliin: "Hihihi, vähän suloista, mut ei näin voi sanoa!". Sama juttu esitelmiä tehdessä, ja etenkin niitä pitäessä harmittaa tosi paljon, kun mun esitelmät vaan ei ole yhtä hyviä ja sujuvasanaisia kun opiskelukavereiden. Mutta niin, pitää vaan muistuttaa itselle, että kaikki nää kokemukset vahvistaa, ja että se on oikeesti iso ja hieno asia opiskella vieraalla kielellä. Sitä oppii myös iloitsemaan pienemmistäkin onnistumisistaan, ja omaa kehitystä on mukava seurata. :)
* Noiden Hausarbeitien kirjoittamisen jälkeen onkin sitten ensi vuonna mukava kirjoittaa sitten heti samantien gradu sille varatun 4 kuukauden aikana. Gradua toki saa valmistella pidempääkin, mutta sitten kun sen aloittamisesta tekee ilmoituksen, on kirjoittamiseen aikaa enää 4 kuukautta. Jos työ ei siinä ajassa valmistu tai se hylätään, pitää gradu kirjoittaa uudestaan, ja TIETENKIN uudella aiheella. Että näin täällä.
Ei kovin uutta taivaan alla (Kuulumisia osa 2.)
(Edit: Koska en ole niin pitkään aikaan kirjoittanut, venähti tämä postaus ensin melko pitkäksi, joten päätin jakaa höpöttelyt kahteen osaan. Tässä osassa on vähän parisuhde- ym. löpinöitä, ja tossa edeltäneessä koulujuttuja)
Koulujutut on vieneet paljon aikaa, mutta on mulla onneksi elämässä vielä jotain muutakin. :D Poikaystävän kanssa ollaan nähty edelleen aina noin parin viikon välein, ensi viikolla se tulee mun luokse taas. Viime aikoina mulla on ollut paljon opiskelustressiä, ja se on kyllä ollut mulle ihan mahtavana tukena kaiken tän keskellä. Vaikka silläkin on ollut lähiaikoina ihan hirmuisen kiireistä töissä, on se jaksanut kannustaa ja lohduttaa. Kuitenkin joskus, kun ollaan iltaisin stressaantuneina ja väsyneinä juteltu puhelimessa, ei kinastelulta ole voinut välttyä. Ja se jos mikä on perseestä tämmöisessä kaukosuhteessa, koska erimielisyyksien selvittäminen puhelimessa nyt vaan on todella vaikeeta. Vaikka alunperin kyseessä onkin aina vaan jotain ihan turhia pikkujuttuja, saattaa niistä silti kasvaa pieniä härkäsiä kun niistä ei ole mahdollista kunnolla keskustella, ja tunnelma saattaakin sitten pysytellä ikävänä päiviäkin. Sitten kunnes lopulta pääsee toisen luokse ja saadaan juteltua asioista rauhassa, selviää ne asiat kuitenkin onneksi aina. Ja yhteisymmärrys pelaa taas, entistäkin paremmin. Olen onnekas, olen löytänyt hyvän poikaystävän.
Palaten vielä tohon palauttamaani Hausarbeitiin, niin aiheena mulla siinä oli Saksan suomalaiset (tarkemmin, suomalaisten integraatio Saksassa). Oli mielenkiintoista, hauskaa ja paikoin melko hämmentävää perehtyä suomalaisten saksan siirtolaisuuden historiaan, ja huomata kuinka niin-usein-poljettuja polkuja sitä itsekin vaan kulkee:
Eh... Minä tosin en ole naimisissa. :P
Ja ei ole selvää vielä kyllä sekään, että tänne nyt ihan pysyvästi olisin jäämässä. Valmistumisen jälkeen kaikki on avointa, voihan se olla että innostutaan muuttamaan Suomeenkin, jos poikaystävällekin vaan löytyisi sieltä töitä. Harjoittelupaikkaa aion ainakin etsiä Suomesta, mutta enköhän laita hakemuksen-pari menemään Saksassakin johonkin. Koska kyllä minä tykkään täälläkin elää. Että saa nähdä mistä sitä itsensä tulevaisuudessa löytää.
Heinäkuun lopulla ollaan kuitenkin joka tapauksessa menossa Suomeen lomalle! Toivottavasti siellä on silloin vielä lämmintä, muuten en ala!
Koulujutut on vieneet paljon aikaa, mutta on mulla onneksi elämässä vielä jotain muutakin. :D Poikaystävän kanssa ollaan nähty edelleen aina noin parin viikon välein, ensi viikolla se tulee mun luokse taas. Viime aikoina mulla on ollut paljon opiskelustressiä, ja se on kyllä ollut mulle ihan mahtavana tukena kaiken tän keskellä. Vaikka silläkin on ollut lähiaikoina ihan hirmuisen kiireistä töissä, on se jaksanut kannustaa ja lohduttaa. Kuitenkin joskus, kun ollaan iltaisin stressaantuneina ja väsyneinä juteltu puhelimessa, ei kinastelulta ole voinut välttyä. Ja se jos mikä on perseestä tämmöisessä kaukosuhteessa, koska erimielisyyksien selvittäminen puhelimessa nyt vaan on todella vaikeeta. Vaikka alunperin kyseessä onkin aina vaan jotain ihan turhia pikkujuttuja, saattaa niistä silti kasvaa pieniä härkäsiä kun niistä ei ole mahdollista kunnolla keskustella, ja tunnelma saattaakin sitten pysytellä ikävänä päiviäkin. Sitten kunnes lopulta pääsee toisen luokse ja saadaan juteltua asioista rauhassa, selviää ne asiat kuitenkin onneksi aina. Ja yhteisymmärrys pelaa taas, entistäkin paremmin. Olen onnekas, olen löytänyt hyvän poikaystävän.
Palaten vielä tohon palauttamaani Hausarbeitiin, niin aiheena mulla siinä oli Saksan suomalaiset (tarkemmin, suomalaisten integraatio Saksassa). Oli mielenkiintoista, hauskaa ja paikoin melko hämmentävää perehtyä suomalaisten saksan siirtolaisuuden historiaan, ja huomata kuinka niin-usein-poljettuja polkuja sitä itsekin vaan kulkee:
Naisvaltaisen muuton aika (1960-1970)Saksaan muuttaneet ovat olleet pääasiassa nuoria, kielitaitoisia ja verrattain hyvin koulutettuja naisia. Luonteenomaista saksansuomalaisten naisten elämälle on se, että heidän ei alun perin ollut tarkoitusta jäädä pysyvästi maahan, mutta matka muuttuikin elämän mittaiseksi. Tärkeimpänä syynä pysyvään siirtolaisuuteen oli saksalainen aviomies, jonka suomalaistyttö oppi tuntemaan yleensä jo ensimmäisellä Saksan matkallaan.
(Tuomi-Nikula, Outi: Saksa. Teoksessa: Björklund, Krister & Koivukangas, Olavi: Suomalaiset Euroopassa. Suomalaisen siirtolaisuuden historia 6. Jyväskylä. 2008.)
Eh... Minä tosin en ole naimisissa. :P
Ja ei ole selvää vielä kyllä sekään, että tänne nyt ihan pysyvästi olisin jäämässä. Valmistumisen jälkeen kaikki on avointa, voihan se olla että innostutaan muuttamaan Suomeenkin, jos poikaystävällekin vaan löytyisi sieltä töitä. Harjoittelupaikkaa aion ainakin etsiä Suomesta, mutta enköhän laita hakemuksen-pari menemään Saksassakin johonkin. Koska kyllä minä tykkään täälläkin elää. Että saa nähdä mistä sitä itsensä tulevaisuudessa löytää.
Heinäkuun lopulla ollaan kuitenkin joka tapauksessa menossa Suomeen lomalle! Toivottavasti siellä on silloin vielä lämmintä, muuten en ala!
torstai 25. helmikuuta 2010
Kuulumisia blogihiljaisuuden jälkeen
Kappas, voisi olla blogipäivityksen aika, eihän edellisestä kerrasta olekaan vierähtänyt kuin reilu kuukausi. Pahoittelen, jos joku on kokenut päivittämättömyyteni harmillisena. Ei mulla mitään sen kummempaa syytä blogihiljaisuuteen ole ollut - kiireitä kyllä joo, esitelmiä ja esseitä jne., mutta ei nyt niin paljoa ettei pientä blogipäivitystä olisi ehtinyt tekemään. Monta kertaa on tullut fiilis myös, että "haa, tästä haluan kyllä kirjoittaa blogiin!", mutta silti se vain on jäänyt. Ja nyt en kyllä ala kertailemaan niitä juttuja sen enempää, vaan siirryn suoraan tämän hetken touhuiluihini.
Pari viikkoa sitten loppui talvilukukauden kurssit, ja kesälukukausi pyörähtää käyntiin huhtikuun alussa. Olen siis parhaillaan ns. lomalla, mutta varsinaiseen lomailuun ei valitettavasti jää liikaa aikaa kotitehtävien ja esseiden kirjoittelulta. Kyseessä kun ei siis ole mitkään ihan pikkuesseet, vaan 20 sivun mittaiset "kandin tutkielmaan verrattavat" työt (noin sanoi tosiaan yksi opettajani kun kysyin siltä että minkälaisesta tehtävästä varsinaisesti on kyse, "no periaatteessahan se on ihan sama homma kun kandin työssä, vähän lyhyempänä vaan"). Noita 20 sivun esseitä pitäisi siis tehdä kaksi (yhden palautus maaliskuun loppuun mennessä, toiseen on onneksi aikaa enemmän), mutta tähän asti on aika mennyt lyhyempien, n. 3-6 sivun. kotitehtävien alta pois hoitamisessa. Huomenna pitäisi saada niistä viimeinen valmiiksi, ja sitten voin keskittyä täysillä noihin isoihin töihin. Paitsi että seuraavaan pariin viikkoon jäänee työskentely aika vähälle, sunnuntaina lennän nimittäin Suomeen kahdeksi viikoksi. Jee! Huippua nähdä kaikkia kavereita, monia en oo nähny sitten viime kesän. Ensin menen vajaaksi viikoksi Jyväskylään moikkaamaan kavereita ja Jyväskylän juttuja (ja päiväksi-pariksi myös yliopiston kirjastoa, kun pitää ettiä sieltä vähän aineistoa yhtä esseetä varten...) ja sen jälkeen loppuviikoksi kotiin äiskän ja iskän luokse rentoilemaan. Parista kirjastopäivästä huolimatta ajattelin kyllä kuitenkin ennen kaikkea ihan vain rentoutua ja sosialisoida. :)
Nyt sunnuntaina tulen kyllä kokemaan varsinaisen takatalven, kun täällä alkaa kevät jo pikkuhiljaa tulla, tänäänkin oli jo niin kivan keväinen ja lämmin auringonpaiste. Suomessa ei sen sijaan tänä vuonna ilmeisesti kannata puhua keväästä vielä kesäkuussakaan, semmoisista lumiennätyksistä mulle on sieltä raportoitu! Mutta eipähän tarvitse olla huolissaan siitä, että minun ja iskän suunnittelema hiihtoretki peruuntuisi ainakaan lumen puutteen vuoksi. Mutta onpa kyllä varmasti kiva palata sitten maaliskuun puolessa välissä tänne, kun täällä on silloin toivottavasti kevät jo kunnolla vauhdissa! Viime viikolla pääsin tosin nauttimaan talvesta vielä täällä Saksassakin, kun käytiin poikaystävän kanssa perjantaina lumilautailemassa tuolla poikaystävän huudeilla Schwarzwaldissa. Se oli kyllä mukavaa, mutta on minun kai vaan pikkuhiljaa hyväksyttävä se tosiasia, että tuo mäenlasku onnistuu minulta suksilla huomattavasti paremmin kuin laudalla. Lupasinkin poikaystävälle, että seuraavan kerran otan sukset, että vauhtimme olisi edes lähes tulkoon sama eikä hänen tarvitsisi tylsistyä kuoliaaksi aina minua odotellessaan. Ei se kyllä suostunut tylsistymistään myöntämään (herrasmies!), yritti vain hienovaraisesti vihjailla, ettei minun välttämättä tarvitsisi jarruttella ihan niin paljoa ja että kääntymisen jälkeen minun ei välttämättä olisi pakko aina liukua ihan rinteen reunaan saakka ennen seuraavaa kääntymistä (ja siitä seuraavaa liu'uttelua rinteen toiseen reunaan). Mutta minkäs minä mahdan jos jyrkkä (sininen..) rinne pelottaa ja kun siellä oli niin paljon muita ihmisiäkin jotka ihan varmasti joko laskee mun päälle tai joutuu mun ylilaskun kohteeksi! Niih!
Tosiaan, olin siis viime viikolla pitkästä aikaa käymässä poikaystävän luona (se on ollut n. joka toinen viikonloppu aina täällä mun luona, kun sillä on työssäkäyvänä enemmän rahaa matkustamiseen kuin minulla, köyhällä opiskelijalla), oli hirmuisen mukavat 5 päivää siellä. Nyt meneekin sitten reilu kolme viikkoa taas kunnes seuraavan kerran nähdään, kun nyt siis tosiaan olen sunnuntaina lähdössä Suomeen. En tiedä sitten kuinka täysipainoisesti voin pyhittää aikani hänelle silloin Suomesta palatessani, tulee nimittäin nuo maaliskuun vikat pari viikkoa olemaan kyllä varmasti ihan hiton kiireisiä ja stressaavia noitten hemmetin esseiden takia, äääh... Mutta kyllä niistä selvitään!
Sain muuten läpi sen joulukuisen tentin (josta kai mainitsin jossain postauksessani?), mikä ei sitten ollutkaan ollenkaan niin itsestäänselvyys kuin mitä me kaikki kuviteltiin, kolme mun kaveria nimittäin reputti sen. Mutta wuuuhuuu minäpäs en, en siis oo ihan paskin! :D
Mutta nyt nukkumaan ja heti, huomisaamuna pitää taas herätä ajoissa kirjastolle kouluhommiin.
Pari viikkoa sitten loppui talvilukukauden kurssit, ja kesälukukausi pyörähtää käyntiin huhtikuun alussa. Olen siis parhaillaan ns. lomalla, mutta varsinaiseen lomailuun ei valitettavasti jää liikaa aikaa kotitehtävien ja esseiden kirjoittelulta. Kyseessä kun ei siis ole mitkään ihan pikkuesseet, vaan 20 sivun mittaiset "kandin tutkielmaan verrattavat" työt (noin sanoi tosiaan yksi opettajani kun kysyin siltä että minkälaisesta tehtävästä varsinaisesti on kyse, "no periaatteessahan se on ihan sama homma kun kandin työssä, vähän lyhyempänä vaan"). Noita 20 sivun esseitä pitäisi siis tehdä kaksi (yhden palautus maaliskuun loppuun mennessä, toiseen on onneksi aikaa enemmän), mutta tähän asti on aika mennyt lyhyempien, n. 3-6 sivun. kotitehtävien alta pois hoitamisessa. Huomenna pitäisi saada niistä viimeinen valmiiksi, ja sitten voin keskittyä täysillä noihin isoihin töihin. Paitsi että seuraavaan pariin viikkoon jäänee työskentely aika vähälle, sunnuntaina lennän nimittäin Suomeen kahdeksi viikoksi. Jee! Huippua nähdä kaikkia kavereita, monia en oo nähny sitten viime kesän. Ensin menen vajaaksi viikoksi Jyväskylään moikkaamaan kavereita ja Jyväskylän juttuja (ja päiväksi-pariksi myös yliopiston kirjastoa, kun pitää ettiä sieltä vähän aineistoa yhtä esseetä varten...) ja sen jälkeen loppuviikoksi kotiin äiskän ja iskän luokse rentoilemaan. Parista kirjastopäivästä huolimatta ajattelin kyllä kuitenkin ennen kaikkea ihan vain rentoutua ja sosialisoida. :)
Nyt sunnuntaina tulen kyllä kokemaan varsinaisen takatalven, kun täällä alkaa kevät jo pikkuhiljaa tulla, tänäänkin oli jo niin kivan keväinen ja lämmin auringonpaiste. Suomessa ei sen sijaan tänä vuonna ilmeisesti kannata puhua keväästä vielä kesäkuussakaan, semmoisista lumiennätyksistä mulle on sieltä raportoitu! Mutta eipähän tarvitse olla huolissaan siitä, että minun ja iskän suunnittelema hiihtoretki peruuntuisi ainakaan lumen puutteen vuoksi. Mutta onpa kyllä varmasti kiva palata sitten maaliskuun puolessa välissä tänne, kun täällä on silloin toivottavasti kevät jo kunnolla vauhdissa! Viime viikolla pääsin tosin nauttimaan talvesta vielä täällä Saksassakin, kun käytiin poikaystävän kanssa perjantaina lumilautailemassa tuolla poikaystävän huudeilla Schwarzwaldissa. Se oli kyllä mukavaa, mutta on minun kai vaan pikkuhiljaa hyväksyttävä se tosiasia, että tuo mäenlasku onnistuu minulta suksilla huomattavasti paremmin kuin laudalla. Lupasinkin poikaystävälle, että seuraavan kerran otan sukset, että vauhtimme olisi edes lähes tulkoon sama eikä hänen tarvitsisi tylsistyä kuoliaaksi aina minua odotellessaan. Ei se kyllä suostunut tylsistymistään myöntämään (herrasmies!), yritti vain hienovaraisesti vihjailla, ettei minun välttämättä tarvitsisi jarruttella ihan niin paljoa ja että kääntymisen jälkeen minun ei välttämättä olisi pakko aina liukua ihan rinteen reunaan saakka ennen seuraavaa kääntymistä (ja siitä seuraavaa liu'uttelua rinteen toiseen reunaan). Mutta minkäs minä mahdan jos jyrkkä (sininen..) rinne pelottaa ja kun siellä oli niin paljon muita ihmisiäkin jotka ihan varmasti joko laskee mun päälle tai joutuu mun ylilaskun kohteeksi! Niih!
Tosiaan, olin siis viime viikolla pitkästä aikaa käymässä poikaystävän luona (se on ollut n. joka toinen viikonloppu aina täällä mun luona, kun sillä on työssäkäyvänä enemmän rahaa matkustamiseen kuin minulla, köyhällä opiskelijalla), oli hirmuisen mukavat 5 päivää siellä. Nyt meneekin sitten reilu kolme viikkoa taas kunnes seuraavan kerran nähdään, kun nyt siis tosiaan olen sunnuntaina lähdössä Suomeen. En tiedä sitten kuinka täysipainoisesti voin pyhittää aikani hänelle silloin Suomesta palatessani, tulee nimittäin nuo maaliskuun vikat pari viikkoa olemaan kyllä varmasti ihan hiton kiireisiä ja stressaavia noitten hemmetin esseiden takia, äääh... Mutta kyllä niistä selvitään!
Sain muuten läpi sen joulukuisen tentin (josta kai mainitsin jossain postauksessani?), mikä ei sitten ollutkaan ollenkaan niin itsestäänselvyys kuin mitä me kaikki kuviteltiin, kolme mun kaveria nimittäin reputti sen. Mutta wuuuhuuu minäpäs en, en siis oo ihan paskin! :D
Mutta nyt nukkumaan ja heti, huomisaamuna pitää taas herätä ajoissa kirjastolle kouluhommiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)