Ei kovin uutta taivaan alla (Kuulumisia osa 2.)

(Edit: Koska en ole niin pitkään aikaan kirjoittanut, venähti tämä postaus ensin melko pitkäksi, joten päätin jakaa höpöttelyt kahteen osaan. Tässä osassa on vähän parisuhde- ym. löpinöitä, ja tossa edeltäneessä koulujuttuja)

Koulujutut on vieneet paljon aikaa, mutta on mulla onneksi elämässä vielä jotain muutakin. :D Poikaystävän kanssa ollaan nähty edelleen aina noin parin viikon välein, ensi viikolla se tulee mun luokse taas. Viime aikoina mulla on ollut paljon opiskelustressiä, ja se on kyllä ollut mulle ihan mahtavana tukena kaiken tän keskellä. Vaikka silläkin on ollut lähiaikoina ihan hirmuisen kiireistä töissä, on se jaksanut kannustaa ja lohduttaa. Kuitenkin joskus, kun ollaan iltaisin stressaantuneina ja väsyneinä juteltu puhelimessa, ei kinastelulta ole voinut välttyä. Ja se jos mikä on perseestä tämmöisessä kaukosuhteessa, koska erimielisyyksien selvittäminen puhelimessa nyt vaan on todella vaikeeta. Vaikka alunperin kyseessä onkin aina vaan jotain ihan turhia pikkujuttuja, saattaa niistä silti kasvaa pieniä härkäsiä kun niistä ei ole mahdollista kunnolla keskustella, ja tunnelma saattaakin sitten pysytellä ikävänä päiviäkin. Sitten kunnes lopulta pääsee toisen luokse ja saadaan juteltua asioista rauhassa, selviää ne asiat kuitenkin onneksi aina. Ja yhteisymmärrys pelaa taas, entistäkin paremmin. Olen onnekas, olen löytänyt hyvän poikaystävän.

Palaten vielä tohon palauttamaani Hausarbeitiin, niin aiheena mulla siinä oli Saksan suomalaiset (tarkemmin, suomalaisten integraatio Saksassa). Oli mielenkiintoista, hauskaa ja paikoin melko hämmentävää perehtyä suomalaisten saksan siirtolaisuuden historiaan, ja huomata kuinka niin-usein-poljettuja polkuja sitä itsekin vaan kulkee:

Naisvaltaisen muuton aika (1960-1970)

Saksaan muuttaneet ovat olleet pääasiassa nuoria, kielitaitoisia ja verrattain hyvin koulutettuja naisia. Luonteenomaista saksansuomalaisten naisten elämälle on se, että heidän ei alun perin ollut tarkoitusta jäädä pysyvästi maahan, mutta matka muuttuikin elämän mittaiseksi. Tärkeimpänä syynä pysyvään siirtolaisuuteen oli saksalainen aviomies, jonka suomalaistyttö oppi tuntemaan yleensä jo ensimmäisellä Saksan matkallaan.

(Tuomi-Nikula, Outi: Saksa. Teoksessa: Björklund, Krister & Koivukangas, Olavi: Suomalaiset Euroopassa. Suomalaisen siirtolaisuuden historia 6. Jyväskylä. 2008.)

Eh... Minä tosin en ole naimisissa. :P

Ja ei ole selvää vielä kyllä sekään, että tänne nyt ihan pysyvästi olisin jäämässä. Valmistumisen jälkeen kaikki on avointa, voihan se olla että innostutaan muuttamaan Suomeenkin, jos poikaystävällekin vaan löytyisi sieltä töitä. Harjoittelupaikkaa aion ainakin etsiä Suomesta, mutta enköhän laita hakemuksen-pari menemään Saksassakin johonkin. Koska kyllä minä tykkään täälläkin elää. Että saa nähdä mistä sitä itsensä tulevaisuudessa löytää.

Heinäkuun lopulla ollaan kuitenkin joka tapauksessa menossa Suomeen lomalle! Toivottavasti siellä on silloin vielä lämmintä, muuten en ala!