huoh...

Ainoa asia mikä tällä hetkellä mieltä vähän (aika paljonkin) painaa alas on kova ikävä poikaystävää. Viikonloppunahan se oli täällä mun luona, mutta muutamat päivät näkemisen jälkeen onkin aina jotenkin kaikista vaikeimpia, kun ei oo vielä tottunut yksinään oloon. Ja nyt etenkin kun mulla ei oo vielä täällä mitään omia arkirutiineja joihin uppoutua. Ja koska olen täällä Saksassa, mikä vahvasti mun päässä assosioituu meidän yhdessäoloon.

Nyt ollaan samassa maassa joo, on lyhyempi välimatka ja voidaan esim. höpötellä Aldi Talkin (halpis prepaid-liittymä) ansiosta ilmaiseksi puhelimella vaikka kokoajan ja ilman, että ollaan sidoksissa tietokoneeseen (skype), mutta ehkä juuri siksi tuntuukin niin vaikealta että ei pystytä näkemään kovin usein. Tottakai olen tiennyt koko ajan, että ei tämä minun Saksaan muuttoni loppujen lopuksi meidän suhdetta mitenkään valtavasti helpota, mutta en ole vaan halunnut ajatella asiaa yhtään siltä kannalta. Nyt vaan tosiaan turhauttaakin oikein tuplasti kun vaaleanpunaiset pilvilinnat alkaa vähän hälvenemään todellisuuden ja arjen tieltä.

Suunnitelmissa oli että lähtisin ensi viikolla sen luokse, mutta tänään sain kuulla että sillon mulla on todennäköisesti joka päivä jotain infojuttuja missä pitäisi olla paikalla ihan jo senkin takia, että tutustuisin tuleviin opiskelijakavereihin ja pääsisin osaksi porukkaa. Sitten sitä seuraavalla viikolla taas alkaa kaikki kurssit jo heti maanantaiaamuna, ja niiltä nyt ei ainakaan passaa näin alkuun olla poissa. Junalla kulkeminen puolestaan on hiton kallista lystiä myös, eli ihan vaan tyyliin päiväksi ei oikein raaski matkustaa. Eikä poikaystävän tänne joka välissä pyrähtäminenkään oikein töiden takia onnistu vaikka rahaa ehkä saattaisi välillä ollakin. Mutta niin, kyllä tässä jotenkin joko ensi tai sitä seuraavalla viikolla sinne lähden. Tai ainakin yritän selvittää tarkan päivämäärän sille, milloin seuraavan kerran nähdään - tämmöinen epäselvyys on kaikista turhauttavinta.

Plääh.