Tänään alkoi kunnolla kaikki vaihtaritohinat, koko päivä juostiin laumana virastoissa ym. hoitamassa kaikkia asioita. Päivä alkoi yhteisellä "kansainvälisellä aamiaisella", jolla pääsi vähän tutustumaan muihin vaihtareihin. Suomalaisia täällä ei mun tietääkseni ole mun lisäksi kuin kaksi, muun maalaisia olikin sitten vaikka mistä. Mukavilta ihmisiltä vaikuttavat.
Etukäteen mua vähän mietitytti nää vaihtaritouhut - takana kun on jo takana yksi "Erasmus-experience" kaikkine pileineen yms., ei toista niin enää ole kaivannut. Ja kai sitä on jo aikuistunut ja rauhoittunut sen verran että mikään ainainen hullu piletys ei vaan enää kamalasti nappaa. Ehkä jotenkin myös se mieleen piirtynyt stereotyyppinen, ehkä "hieman" todellisuuden vastainenkin kuva erasmus-vaihtareista (kiljuvia ja kovaäänisiä, valokuvia räpsiviä, ei niin suurella aivokapasiteetillä varustettuja juuri 20 vuotta täyttäneitä, jotka ensimmäistä kertaa kotoa uusiin kuvioihin päästyään ovat niiiiiin liekeissä kaikesta) oli omiaan aiheuttamaan pientä epäröintiä. Tänään aamulla meninkin yliopistolle siis hieman pelonsekaisin tuntein, mutta pelkoni osoittautuivat turhiksi tavatessani oikein mukavia ja fiksuja ihmisiä. Eiköhän mulle sieltä kavereita löydy, jei!
Tapasin myös tänään mun tutorin, jota en tiennyt olevankaan! Mun luokse tuli vain yhdessä vaiheessa semmoinen tyttö kysymään että "Hei ootko sä se joka alkaa opiskelemaan International Migration -maisteriohjelmassa, minä opiskelen siinä kanssa ja olenkin sun tutorisi ja autan sua kaikessa", jei! Koska olen ainoa vaihtari joka kyseisessä maisteriohjelmassa alkaa opiskelemaan, on se tyttö sitten kuulemma vain ja ainoastaan mun tutori, eli se voi hyvin keskittyä vain mun pulmien ratkomiseen, kihih. Se on kyllä mukava homma se, etenkin kun mua on tähän asti hulluna jännittänyt se, että joku asia meneekin pieleen, enkä jostain syystä voisikaan oikeasti opiskella niitä juttuja minkä takia ylipäätään tänne tulin. Tuli helpottunut ja tosi hyvä mieli sen tytön tapaamisesta, tuntuu kivalta kun asiat järjestyy ja että mua täällä autetaan ja pidetään vähän huoltakin.
Täällä kotosallakin on hyvä olla, vaikka edelleen olohuoneessa punkkaankin (huomenna tai ylihuomenna pääseen omaan huoneeseen!). Kämpässä on kotoisa ja lämmin tunnelma (ainaisesta tuulettamisesta ja lämmityksen poissa päältä pitämisestä huolimatta...), kämppikset on kivoja ja semmoisia joiden kanssa voi istua rauhassa höpötellen niitä näitä. Toinen mun kämppis tekee juuri ruokaa kaikille, kohta pääsee syömään, voi nams! On hyvä ja turvallinen olo mulla täällä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti