Noniin, muutto pois vanhasta kämpästä on hoidettu ja nyt lomailen kotona vanhempien luona. Vähän kyllä haikeus iski kämppää tyhjentäessä ja sieltä pois lähtiessä, siinä kämpässä asuessani elin kyllä varsin hienoa ja tapahtumarikasta aikaa elämässäni. Myös kavereille heiheiden sanomiset oli haikeita, mutta jotenkin en ole tainnut tajuta vielä ollenkaan koko Saksaan muuttoani! Ei liiemmin sureta jäähyväiset eikä jännitä tuleva - uskonkin että tää kaikki iskee tajuntaan sitten vasta ensimmäisenä yksinäisenä yönä uudessa Saksan kämpässäni. Sitten varmaan meneekin yö pillittäessä poikaystävälle puhelimessa. Voi poikaparkaa...
Niin, yhtään kiistämättä varmaankin se suurin syy Saksaan muutolleni on tosiaan poikaystäväni. En kuitenkaan ole muuttamassa hänen luokseen, enkä edes samaan kaupunkiin (enkä itseasiassa edes samaan osavaltioon...), mitä tosi monet on jaksaneet ihmetellä: "Ai muutat Saksaan mut et sun poikaystävän luo, miks ihmeessä?!". Meidän mielestä on kuitenkin tärkeämpää, ihan meidän suhteen ja yhteisen tulevaisuudenkin kannalta, että minä saan Saksassa opiskeltua sellaisia asioita joista oikeesti oon kiinnostunut (hänen kaupungissaan se ei olisi mahdollista) ja luotua myös omia verkostoja, jotta mun elämä Saksassa lähtisi sujumaan hyvin ja että tulevaisuudessa saisin sieltä mieluisan työpaikankin. Meidän parisuhde voi kyllä varmasti paremmin ja elää vanhemmaksi, jos meillä molemmilla on elämässä asiat muutenkin hyvin!
Ja kaukosuhteeseenhan me ollaan jo totuttu, että ei sen jatkuminen edes tunnu niin ylitsepääsemättömän vaikealta. Ja torstaista lähtienhän me jo asutaan samassa maassakin, se on iso askel! Välimatka tulee olemaan huomattavasti pienempi, eikä meidän välissä ole ainakaan enää maiden rajoja ja niiden mukanaan tuomia rasitteita, jes! Tulee kyllä lämmin onnellisuuden tunne tästä kaikesta... Ensi torstaina! :)
Voi kun mukava asia tämä sun blogi! Laitan heti suosikkeihin. Huomenna sitten :)
VastaaPoista-Annukka