Tänään hoksasin taas kerran miten järjettömän hyvin suomalaisilla opiskelijoilla asiat oikeesti loppujen lopuksi onkaan taloudellisesti. Ainahan asiat toki voisi olla paremminkin ja aina jaksetaan valittaa siitä miten opintotuki ei riitä elämiseen (ei se riitäkään, ei sillä) ja kuinka onkaan perseestä kun joka vuosi pitää esim. maksaa se vajaa 100 € ylioppilaskunnan jäsenmaksuja, mutta voi kyllä meillä on asiat vielä hyvin.
Tänään oli mun maisteriohjelman henkilökunnan ja opiskelijoiden yhteinen keskustelutilaisuus, jossa pohdittiin mitä laitoksella voisi tehdä paremmin, mitä on jäänyt epäselväksi ym., ja siellä puheeksi tuli lukukausimaksut sekä kaiken järjetön kalleus. Nimittäin, opiskellakseen tässä kyseisessä maisteriohjelmassa, on opiskelijan maksettava ensinnäkin 500 € lukukausimaksu sekä 200 € ylioppilaskuntamaksun tapainen maksu, molemmat siis kaksi kertaa vuodessa. Vuodessa tämä tekee 1400 €. Voisi olettaa että moiseen summaan kuuluisi opetuksen lisäksi vähän muutakin, mutta ehei! Esim. pelkkiin pakollisiin kurssimateriaaleihin (opettajan nettiin laittamien artikkeleiden tulosteet) saattaa lukukauden aikana mennä semmoiset 50-60 euroa, ja joillekin kursseille on lisäksi vähintään suositeltavaa ostaa myös kirja. Niin, ja lisäksi kielikursseista pitää maksaa erikseen, ne maksaa kai 40 €/kurssi. Ja tämä maisteriohjelmahan on siis kaksivuotinen. Eli, jos ajatellaan että opiskelija valmistuu kahdessa vuodessa, tulostaa aina kursseille kaikki vaaditut tulosteet ja osallistuu lisäksi kolmelle kielikurssille, tulee tutkinnon hinnaksi suurinpiirtein siis: 4 x 500 + 4 x 200 + 4 x 55 + 3 x 40 = 3140 euroa. Onneksi tuolla rahalla sentään saa kunnon opetusta ja opintoja.
Mutta niin, tuon summan lisäksi pitäisi joka kuukausi maksaa toki myös vuokra ja muukin eläminen. Itsehän olen onneksi näin vaihtarina mukavasti vapautettu lukukausimaksuista, saan vaihtoapurahaa ja joka kuukausi tilille tipahtaa myös opintotuki. Mutta toinen on tilanne saksalaisilla kanssaopiskelijoillani: Saksassa vanhempien tulot vaikuttavat opintotuen saamiseen, ihan sama minkä ikäisestä opiskelijasta on kyse. Ja jos molemmat vanhemmat ovat töissä ja tienaavat keskiverrosti, on opintotukea melko turha odottaa. Jotta semmosta. Vaikka opinnot täällä ovat suuritöisiä, vaativia ja aikaa vieviä, on opintojen ohella oikeastaan pakko käydä töissä, elleivät vanhemmat sitten ole rikkaita. Tai ellei onnistu saamaan hyvää stipendiä. Köyhempien perheiden jälkikasvun onkin siis aika turha haaveilla korkeakouluopinnoista, eli luokkayhteiskunta senkun vahvistuu ja voi hyvin.
Lukukausimaksuthan on täällä vielä suht uusi juttu, ja kaikkialla Saksaa niitä ei tarvitse edes (vielä?) maksaa. Tästä utuudestaan johtuen monet yliopistot eivät oikeasti edes tiedä, mitä sillä kaikella opiskelijoilta saadulla rahalla edes tekisi, ja yliopistojen tileillä saattaa olla ihan järjettömiä summia käyttämätöntä rahaa! Opiskelijat ei todellakaan kuitenkaan ihan purematta tätä kaikkea niele, vaan mielenosoituksia ja opiskelijaliikehdintää aiheen tiimoilta on aika paljonkin, ihan oikeutetusti.
Mutta niin, tuskin maltan odottaa ensi syksyä, kun (/jos suunnitelmani vain toimii) jatkan täällä opintojani tavallisena opiskelijana enkä enää vaihtarina, ja pääsen siis myös maksamaan lukukausimaksuja. Huoh... Mutta koska musta todella tuntuu että tää on juuri sitä mitä haluan opiskella ja joka päivä olen asiasta entistä vakuuttuneempi, ei mun kai auta muu kuin maksaa sitten vaan. Mutta niin, oisihan se hiton paljon mieluisampaa ja vähemmän harmaita hiuksia aiheuttavaa jos ei tarviis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti