Suunnitelmia, pohdintoja ja itsetutkiskelua. Ja vähän joulujuttuja.

Viime aikoina on tullut pohdiskeltua taas paljon tulevia juttuja, niin ihan lähitulevaisuutta kuin vähän myöhempiäkin juttuja.

Jo jostain kesästä saakka oon pikkuisen houkutellut poikaystävää Suomeen mun kanssa joulua juhlimaan, ensimmäistä kertaa yhdessä. Se ei kauheesti oo osannut sanoa mun houkutteluihin mitään, koska tietty ihan ymmärrettävästi hänestä oisi mukavaa viettää joulu kotonaan omien vanhempien ja sisarustensa kanssa, kun muutenkin näkee niitä sen verran harvoin. Itse taas olin luvannut omille vanhemmilleni jo joskus aikoja sitten meneväni jouluksi kotiin, ja kai nyt haluankin mennä kun muuten olen täällä Saksassa. Mutta niin, vaikka en mikään kauhean suuri jouluihminen olekaan *, ajatus yhteisestä joulusta poikaystävän kanssa tuntui niin mukavalta, oisi niin mukava viettää oikein superperinteikäs Suomi-joulu ja esitellä sille vähän suomalaisia jouluperinteitä. Lisäksi musta oisi ollut myös niin harmi, että jos yhtäaikaisista lomista huolimatta oltais ihan eri paikoissa. Toisaalta, eiliseen saakka poikaystävä ei vielä tiennyt, saako se edes lomaa jouluviikolle ja välipäiviksi. Mutta, eilen sille sitten tosiaan selvisi että lomapäiviä järjestyy toivomusten mukaisesti, ja sitten samantien hän myös päätti että haluaa kuin haluaakin lähteä mun mukaan Suomeen jouluksi, jee! Tulee kyllä huippua varmasti kaikinpuolin, olen jo aivan innoissani! Uutta vuotta vastaanottamaan lennetään sitten takaisin Saksaan, ja ensimmäisen yhteisen joulun lisäksi tiedossa on siis myös ensimmäinen yhteinen uusivuosi. Ja se kaksi viikkoa yhteistä lomaa, jee! :)

Myöhemmän tulevaisuuden pohdintani ovat puolestaan liittyneet lähinnä työharjoitteluun. Kun uskon että mulla voisi olla aika hyvät mahdollisuudet saada Suomessa ihan oikeesti hyväkin harjoittelupaikka: Suomessa ei oikeastaan ole olemassa mun täällä opiskeleman alan tapaista maisteriohjelmaa (tai muunkaan tason koulutusohjelmaa), mutta kysyntää alan "asiantuntijoista" vaikuttaisi puolestaan olevan ihan enenevissä määrin. Mutta, jos hankkisin harjoittelupaikan Suomesta, tarkoittaisi se mahdollisesti sitä, että tavallaan "orientoituisin" työskentelemään Suomessa myös valmistumisen jälkeenkin. Toisaalta voisin etsiä Saksasta harjoittelupaikkaa, jolloin puolestaan loisin pohjaa työelämälle Saksassa, mutta en tiedä voisinko saada täältä yhtä hyvää harjoittelupaikkaa kuin mahdollisesti voisin Suomesta saada. Mutta niin, hyvän työpaikan lisäksi tahtoisin valmistumiseni jälkeen kuitenkin myös saada vihdoinkin normaalin parisuhteen ikuisen kaukosuhteen sijaan, ja haluaisin aloittaa poikaystäväni kanssa oikeasti yhteisen elämän. Toki voitaisiin muuttaa yhdessä Suomeen, mutta taitaa kuitenkin olla niin että yhteenlaskettuna mahdollisuutemme työelämässä olisivat Saksassa paremmat kuin Suomessa. Ja ehkä muutenkin kun vaan työelämässä, mulla kuitenkin on Saksassa paljon enempi kavereita ja juttuja kuin mitä sillä on Suomessa. Ja niin, saksakin sujuu multa melkoisen paljon paremmin kun siltä suomi... Päädyinkin pohdinnoissani siihen, että ehkä nyt vaan teen parhaani ja yritän sitten myöhemmin saada täältä Saksasta itselleni ihan kunnon harjoittelupaikan, koska kyllä mulla on mahdollisuuksia sellaiseen täälläkin. Ja niin, kyllähän tässä voi mieli muuttua, monestikin ehkä vielä, heh.

Mutta niin, eilen selkeni joululomasuunnitelmien lisäksi vähän myös nämä työelämään liittyvät tulevaisuudenpohdinnat. Tai ainakin poikaystävälle, sille nimittäin selvisi eilen töissä myös se, että sen helmikuussa päättyvä vuoden määräaikainen työsopimus muuttuu vakituiseksi! Mahtis juttu, se on niin hyvä työpaikka ollut sille että ois ollu ihan tosi harmi jos sen ois pitänyt ettiä jotain muuta. Ja inhottava stressi taas ja epävarmuus kaikesta (vaikka toisaalta sillon se oiski voinu ettiä uutta duunia vähän lähempää mun hoodeja, mutta parempi hyvä työpaikka siellä kun joku vähemmän kiva täällä, minähän olen valmistumiseni jälkeen aika flexiibeli muuttamaan vaikka mihin sit). Eli, hän nyt tulee ainakin toistaiseksi siis pysymään Etelä-Saksassa, joten itsekin voin alkaa oikeasti suuntaamaan katsettani jo enempi siihen suuntaan ja koittaa löytää esimerkiksi tuon em. harjoittelupaikan sieltäpäin.

Mun yksi opiskelukaveri on aika parisuhteensa puolesta aika samanlaisessa tilanteessa kun minäkin, sen poikaystävä asuu Ranskassa ja nekin on pohdiskelleet paljon tulevaisuutta ja sitä, kummassa maassa sitä sitten yhdessä elelisi. Ja niidenkin kohdalla vaikuttaa siltä, että se on nimenomaan tämä suhteen naisosapuoli joka muuttaa miehen perässä hänen kotimaahansa. Mietittiin sitten sitä, että onko todella niin, että vaikka elämmekin nykyaikaa ja (oletetun) tasa-arvon aikakautta, on se edelleen useimmiten nimenomaan nainen joka seuraa miestään sinne, missä mies saa (tai olettaa myöhemmin saavansa!) elantonsa, huolimatta siitä että nainen ei enää olekaan riippuvainen miehen pöytään kantamastaan leivästä. Tämä ajatus hämmensi meitä molempia, ajatus ei oikein sopinut kummankaan minäkuvaan kauhean hyvin. Mietittiin syitä tähän tovi, ja pohdittiin että ollaanko me naiset sitten yksinkertaisesti vain miehiä joustavampia? Ja jos näin on, ollaanko me joustavampia vain syvään juurtuneiden sukupuoliroolien ja asenteiden vuoksi? Siinäpä vähän aihetta pohdiskeluun.

-----

*) Siis, tykkään kyllä joulusta kovastikin sitten kun se on, samoin kuin joistakin joulua edeltävistä perinteistä (partiolaisten joulukalenteri, pikkujoulut, Saksassa Glühweinin [=hehkuviini,glögi] juonti Weihnachtsmarktilla...). Tykkään tosi paljon jouluaatosta perheen kanssa ja siihen liittyvistä perinteistä, haudoilla käynnistä, ruuista, saunasta, lahjoista ja joulukuusesta..

Mutta semmoisesta ylettömästä ennenaikaisesta hössöttämisestä en jaksa välittää. Ja suorastaan inhoan esim. käsitettä "Joulun taika", etenkin jos se esiintyy jollain julkkiksien joululevyillä/videoilla ällöimelä hymy naamalla laulettuna. Ja silmät suljettuna tietty myös. Siis mikä hiton joulun taika?!

Semmoisessa ylettömässä hehkutuksessa on musta jotain hirmu teennäistä ja tekopyhääkin.. Mutta onneksi lauma brittein julkkiksia kuitenkin jaksaa meitä aina muistuttaa, että Afrikan lapsilla ei ole lunta eikä ne välttämättä edes tiedä että on joulu, OMG!!!

Hmm...

(..tovi myöhemmin.)

Tämä aihe saikin minussa aikaan suurta itsereflektiota, jonka jälkeen seuraava ajatus alkoi vaikuttaa aika osuvalta: Kun ehkä asian voisi nähdä niinkin, että olisinkin itseasiassa erityisen kovasti jouluihminen: joululla on mulle kai niin semmoinen vahvasti yksityinen merkitys, se on mun ja mun läheisten yhteinen juhla, "pyhä" (lainausmerkit siksi että en tarkoita sitä niinkään uskonnollisessa mielessä), että koen semmoisen joka paikassa vellovan ylettömän hössötyksen siitä syystä niin epämiellyttävänä, tungettelevana yksityisyyden arvostuksen puutteena, halveksuttavanakin jossain mielessä.  Hmph.

Mutta nyt ite alan mennä jo niin jouluhössötyksen puolelle että alkaa ällöttämään, joulun syvimmän olemuksen julkinen pohdiskelu on ehdoton no-go. :P